Työhyvinvoinnin mittaamisen ja seurannan kehittämiskartoitus
Friman, Mika (2016)
Friman, Mika
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605137657
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605137657
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella työhyvinvoinnin mittaamisen ja seurannan nykytilaa. Tavoitteena oli selvittää, millaisia kehittämistarpeita työhyvinvoinnin mittaamisessa ja seurannassa on: mitataanko työhyvinvointia oikein, seurataanko sitä tarpeeksi ja mikä on esimiehen rooli työhyvinvoinnin edistämisessä. Aihetta tarkasteltiin johtamisen näkökulmasta.
Työn teoriaosuudessa avattiin työhyvinvointia yleisesti ja tarkasteltiin työhyvinvoinnin mittareita. Tietoa kerättiin kirjallisuudesta, internetlähteistä ja teemahaastatteluista. Työssä haastateltiin kolmea eri työhyvinvoinnin parissa työskentelevää henkilöä. Haastateltavaksi saatiin kaksi työhyvinvoinnin tutkijaa ja yksi työhyvinvoinnin ja tuottavuuden asiantuntija. Haastattelut tehtiin kasvotusten haastateltavien omissa työpisteissä. Jokaiseen keskusteluun käytettiin aikaa noin tunti ja kaikilta haastateltavilta kysyttiin samat kysymykset.
Opinnäytetyössä selvisi, että työhyvinvointi on käsitteenä kokenut muutoksia. Tämä on johtanut siihen, että tänä päivänä työhyvinvointi mielletään hyvin pitkälti työpahoinvoinnin ehkäisyksi ja ongelmiin puuttumiseksi. Työnteko on muutenkin kokenut paljon muutoksia. Esimerkiksi etätyö yleistyy ja työnteko teknistyy koko ajan enemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että työhyvinvoinnin mittaamiseen tarvitaan uusia näkemyksiä. Johtopäätöksissä pohditaan, miksi työhyvinvoinnin merkitys on muuttunut ja mitä työhyvinvoinnin mittaamisessa ja seurannassa voisi tehdä toisin.
Työn teoriaosuudessa avattiin työhyvinvointia yleisesti ja tarkasteltiin työhyvinvoinnin mittareita. Tietoa kerättiin kirjallisuudesta, internetlähteistä ja teemahaastatteluista. Työssä haastateltiin kolmea eri työhyvinvoinnin parissa työskentelevää henkilöä. Haastateltavaksi saatiin kaksi työhyvinvoinnin tutkijaa ja yksi työhyvinvoinnin ja tuottavuuden asiantuntija. Haastattelut tehtiin kasvotusten haastateltavien omissa työpisteissä. Jokaiseen keskusteluun käytettiin aikaa noin tunti ja kaikilta haastateltavilta kysyttiin samat kysymykset.
Opinnäytetyössä selvisi, että työhyvinvointi on käsitteenä kokenut muutoksia. Tämä on johtanut siihen, että tänä päivänä työhyvinvointi mielletään hyvin pitkälti työpahoinvoinnin ehkäisyksi ja ongelmiin puuttumiseksi. Työnteko on muutenkin kokenut paljon muutoksia. Esimerkiksi etätyö yleistyy ja työnteko teknistyy koko ajan enemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että työhyvinvoinnin mittaamiseen tarvitaan uusia näkemyksiä. Johtopäätöksissä pohditaan, miksi työhyvinvoinnin merkitys on muuttunut ja mitä työhyvinvoinnin mittaamisessa ja seurannassa voisi tehdä toisin.