Esimiestyön mahdollisuuksia ja haasteita sosiaalialan työssä : Työhyvinvoinnin edistäminen lähijohtajan näkökulmasta
Pollari, Sirpa (2016)
Pollari, Sirpa
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605127373
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605127373
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli selvittää, miten lähiesimiehet kokevat oman roolinsa työhyvinvoinnin edistäjänä ja miten he voivat omasta mielestään edistää alaistensa työhyvinvointia. Nykypäivän yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa tilanteessa työurien pidentäminen on kaikkien osapuolten yhteinen tavoite ja siksi työhyvinvointia ja työssä viihtymistä pidetään tärkeänä.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä olivat aiheeseen liittyvät julkaisut, kirjallisuus ja aiemmat tutkimukset. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina määriteltiin hyvinvointia, työkykyä, työhyvinvointia ja lähijohtamista. Lisäksi kerrottiin sosiaalialan työn erityispiirteistä. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen menetelmä ja tutkimus toteutettiin teemahaastattelemalla kuutta Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueella työskentelevää lähiesimiestä. Lähiesimiehet työskentelivät erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan toimipisteissä.
Tutkimustuloksista selvisi, että lähiesimiehet olivat kiinnostuneita alaistensa työhyvinvoinnista ja kokivat pääsääntöisesti roolinsa työhyvinvoinnin edistämisessä merkittäväksi. Työhyvinvointia yleisesti tukevat tekijät olivat lähiesimiehillä hyvin tiedossa ja he tiedostivat myös oman käytännön toimintansa vaikutukset yksilötyöntekijän työhyvinvointiin. Työhyvinvoinnin edistämisessä lähiesimiehet pitivät tärkeinä kehityskeskusteluja ja tyky-toimintaa, avointa ja luottamuksellista työilmapiiriä, esimiehen aitoa läsnäoloa ja ammatillista koulutusta.
Tuloksista päätellen kohtaamiset arjessa ja aito läsnäolo työyhteisössä loivat lähiesimiesten mielestä positiivista työilmapiiriä. Ongelmia työhyvinvointiin lähiesimiesten mielestä toivat resurssivajeet, jatkuvat muutokset ja työntekijöiden tasapuolinen kohtelu työvuorolistoja tehtäessä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lähiesimiesten vaikutus työyhteisön hyvinvointiin ja ilmapiiriin on merkittävä ja että lähiesimiehet ovat työyhteisöissä valmiita keskittymään edelleen työhyvinvoinnin lisäämiseen ja edistämiseen.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä olivat aiheeseen liittyvät julkaisut, kirjallisuus ja aiemmat tutkimukset. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina määriteltiin hyvinvointia, työkykyä, työhyvinvointia ja lähijohtamista. Lisäksi kerrottiin sosiaalialan työn erityispiirteistä. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen menetelmä ja tutkimus toteutettiin teemahaastattelemalla kuutta Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueella työskentelevää lähiesimiestä. Lähiesimiehet työskentelivät erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan toimipisteissä.
Tutkimustuloksista selvisi, että lähiesimiehet olivat kiinnostuneita alaistensa työhyvinvoinnista ja kokivat pääsääntöisesti roolinsa työhyvinvoinnin edistämisessä merkittäväksi. Työhyvinvointia yleisesti tukevat tekijät olivat lähiesimiehillä hyvin tiedossa ja he tiedostivat myös oman käytännön toimintansa vaikutukset yksilötyöntekijän työhyvinvointiin. Työhyvinvoinnin edistämisessä lähiesimiehet pitivät tärkeinä kehityskeskusteluja ja tyky-toimintaa, avointa ja luottamuksellista työilmapiiriä, esimiehen aitoa läsnäoloa ja ammatillista koulutusta.
Tuloksista päätellen kohtaamiset arjessa ja aito läsnäolo työyhteisössä loivat lähiesimiesten mielestä positiivista työilmapiiriä. Ongelmia työhyvinvointiin lähiesimiesten mielestä toivat resurssivajeet, jatkuvat muutokset ja työntekijöiden tasapuolinen kohtelu työvuorolistoja tehtäessä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lähiesimiesten vaikutus työyhteisön hyvinvointiin ja ilmapiiriin on merkittävä ja että lähiesimiehet ovat työyhteisöissä valmiita keskittymään edelleen työhyvinvoinnin lisäämiseen ja edistämiseen.