Kalaverkon konservointi Pentalan saaristomuseoon
Karisto, Maikki (2016)
Karisto, Maikki
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605117237
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605117237
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee puuvillaisen kalaverkon konservointia. Suurikokoinen vinoriimuverkko on peräisin Espoon Suvisaariston Pentalan saaresta, jossa sitä on käytetty 1900-luvun alkupuolella verkkokalastukseen. Verkko tutkitaan ja konservoidaan tulevaa Espoon kaupunginmuseon Pentalan saaristomuseota varten. Museon toivomuksesta kalaverkolle laaditaan myös ehdotus näytteillepanoa varten.
Historiallisten kalaverkkojen tutkimuksesta ja konservoinnista ei ole saatavilla tutkimustietoa. Kalaverkoista ja kalastuksesta löytyvän kirjallisuuden avulla perehdyttiin yksityiskohtaisesti eri kalaverkkotyyppeihin ja niiden rakenteisiin, mikä oli edellytyksenä konservoitavan verkon rakenteen tarkkaan selvittämiseen ja konservointitoimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen.
Kalaverkossa haluttiin säilyttää 1900-luvun alun kalastuksen henki, verkon käytön jäljet ja tuoksut niin paljon kuin mahdollista, joten sitä ei pintapuhdistettu eikä pesty. Siksi käytännön konservointityö rajoittui kalaverkon yläosan laajaan vaurioalueeseen ja verkkokudoksen katkenneiden lankojen tukemiseen sekä reikien paikkaamiseen tukilangoin solmeilemalla. Työssä käytettiin kohdetta vastaavia ja sen sävyyn värjättyjä puuvillakalalankoja. Verkon säilytyslaatikon pohjalle asetettiin nauhalenkein varustettu passepartout-kartonkilevy, jonka avulla verkko voidaan sitä vaurioittamatta nostaa laatikosta.
Työ tuo uutta tietoa historiallisten kalaverkkojen tutkimisesta ja konservoinnista. Tässä esitettyjä konservointimenetelmiä kuten myös näytteillepanoehdotuksia voidaan hyödyntää muiden kalaverkkojen konservoinnissa ja näytteillepanossa Espoon kaupunginmuseossa kuin myös muissa kalastus- ja saaristomuseoissa.
Historiallisten kalaverkkojen tutkimuksesta ja konservoinnista ei ole saatavilla tutkimustietoa. Kalaverkoista ja kalastuksesta löytyvän kirjallisuuden avulla perehdyttiin yksityiskohtaisesti eri kalaverkkotyyppeihin ja niiden rakenteisiin, mikä oli edellytyksenä konservoitavan verkon rakenteen tarkkaan selvittämiseen ja konservointitoimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen.
Kalaverkossa haluttiin säilyttää 1900-luvun alun kalastuksen henki, verkon käytön jäljet ja tuoksut niin paljon kuin mahdollista, joten sitä ei pintapuhdistettu eikä pesty. Siksi käytännön konservointityö rajoittui kalaverkon yläosan laajaan vaurioalueeseen ja verkkokudoksen katkenneiden lankojen tukemiseen sekä reikien paikkaamiseen tukilangoin solmeilemalla. Työssä käytettiin kohdetta vastaavia ja sen sävyyn värjättyjä puuvillakalalankoja. Verkon säilytyslaatikon pohjalle asetettiin nauhalenkein varustettu passepartout-kartonkilevy, jonka avulla verkko voidaan sitä vaurioittamatta nostaa laatikosta.
Työ tuo uutta tietoa historiallisten kalaverkkojen tutkimisesta ja konservoinnista. Tässä esitettyjä konservointimenetelmiä kuten myös näytteillepanoehdotuksia voidaan hyödyntää muiden kalaverkkojen konservoinnissa ja näytteillepanossa Espoon kaupunginmuseossa kuin myös muissa kalastus- ja saaristomuseoissa.