Seksuaalirikosten rangaistuskäytäntö ja kehitys Suomessa
Korhonen, Mari-Ilona (2016)
Korhonen, Mari-Ilona
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605117077
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605117077
Tiivistelmä
Seksuaalirikollisuuden määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä, minkä vuoksi kriminalisoinnin piiriin on saatettu yhä enemmän uusia tekoja. Seksuaalirikokset ovat tekoja, jotka loukkaavat henkilön oikeutta itse päättää omasta seksuaalisuudestaan. Seksuaalirikokset kuten raiskaus ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on kriminalisoitu eli kyseisille teoille on rikoslaissa säädetty rangaistusuhat. Kriminalisoinnin tarkoituksena on tuomita tekijät rikoksesta ja samalla vähentää rikollisuuden syntymistä.
Seksuaalirikosten säännökset ovat muuttuneet lisääntyneen rikollisuuden ja arvomaailman kehityksen ja muutosten vuoksi useaan kertaan. Säännökset ovat muuttuneet ankarampaan
suuntaan, mutta ankaroituminen ei kuitenkaan ole näkynyt oikeuskäytännössä rangaistusten ankaroitumisena eli pitkinä vankeusrangaistuksina. Oikeuskäytännön perusteella voidaan sanoa teosta tuomittujen rangaistuksien olleen keskimäärin alle puolet teon maksimirangaistuksesta.
Opinnäytetyö keskittyy seksuaalirikosten osalta raiskausrikoksiin ja lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttörikoksiin. Työ käsittelee raiskauksen, törkeän raiskauksen ja raiskauksen sotarikoksena sekä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkkejä rikoslain 20 luvun säännösten mukaan. Opinnäytetyössä lainsäännösten käsittelyn ohella tuodaan esille kyseisten seksuaalirikosten ilmoitusmääriä tilastojen valossa, sekä syitä siihen miksi ilmoitusmäärät ovat kasvaneet vuosien aikana. Työn lopussa esitellään suurimpia lakimuutoksia, joita raiskausrikoksiin ja lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin on kohdistunut vuodesta 1889 lähtien.
Opinnäytetyön tarkoituksena on osoittaa, että tuomioistuimien määräämät rangaistukset seksuaalirikoksista ovat yleisesti lieviä. Työssä oikeuskäytäntöä tarkastellaan pääsääntöisesti korkeimman oikeuden tapausten valossa. Merkittävimpinä lähteinä työssä on käytetty korkeimman oikeuden tapausten lisäksi lain esitöitä eli hallituksen esityksiä ja kansainvälisiä sopimuksia sekä kansainvälisiä oikeustapauksia.
Seksuaalirikosten säännökset ovat muuttuneet lisääntyneen rikollisuuden ja arvomaailman kehityksen ja muutosten vuoksi useaan kertaan. Säännökset ovat muuttuneet ankarampaan
suuntaan, mutta ankaroituminen ei kuitenkaan ole näkynyt oikeuskäytännössä rangaistusten ankaroitumisena eli pitkinä vankeusrangaistuksina. Oikeuskäytännön perusteella voidaan sanoa teosta tuomittujen rangaistuksien olleen keskimäärin alle puolet teon maksimirangaistuksesta.
Opinnäytetyö keskittyy seksuaalirikosten osalta raiskausrikoksiin ja lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttörikoksiin. Työ käsittelee raiskauksen, törkeän raiskauksen ja raiskauksen sotarikoksena sekä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkkejä rikoslain 20 luvun säännösten mukaan. Opinnäytetyössä lainsäännösten käsittelyn ohella tuodaan esille kyseisten seksuaalirikosten ilmoitusmääriä tilastojen valossa, sekä syitä siihen miksi ilmoitusmäärät ovat kasvaneet vuosien aikana. Työn lopussa esitellään suurimpia lakimuutoksia, joita raiskausrikoksiin ja lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin on kohdistunut vuodesta 1889 lähtien.
Opinnäytetyön tarkoituksena on osoittaa, että tuomioistuimien määräämät rangaistukset seksuaalirikoksista ovat yleisesti lieviä. Työssä oikeuskäytäntöä tarkastellaan pääsääntöisesti korkeimman oikeuden tapausten valossa. Merkittävimpinä lähteinä työssä on käytetty korkeimman oikeuden tapausten lisäksi lain esitöitä eli hallituksen esityksiä ja kansainvälisiä sopimuksia sekä kansainvälisiä oikeustapauksia.