"Kun ei ole enää mitään tehtävissä, on vielä paljon tehtävissä" : hoitajien näkemyksiä gynekologisten syöpäpotilaiden loppuvaiheen kivunhoidosta
Hautala, Mari; Oksanen, Ulrika (2016)
Hautala, Mari
Oksanen, Ulrika
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096792
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096792
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Työn tarkoituksena oli selvittää millaisia näkemyksiä hoitajilla on gynekologisten syöpäpotilaiden loppuvaiheen kivunhoidosta. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada konkreettista ja kokemusperäistä tietoa hoitajilta syöpäpotilaiden loppuvaiheen kivunhoidosta sekä lisätä hoitajien tietoisuutta kivunhoidon merkityksestä. Tavoitteena oli myös kannustaa hoitajia ottamaan enemmän vastuuta kivunhoidon toteutumisesta, sillä hoitajien kiputietämyksen ja varmuuden lisääntyessä loppuvaiheen syöpäpotilaiden kivunhoidolla on mahdollisuus parantua entisestään. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää hoitajien näkökulmasta millaista gynekologisen syöpäpotilaan kipu on ja miten kipua voidaan parhaiten hoitaa. Lisäksi tehtävänä oli selvittää millaisena hoitajat näkevät ja käsittävät loppuvaiheen syöpäpotilaan kivunhoidon ja sen toteutumisen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä, johon aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastattelut toteutettiin loka–marraskuun 2015 aikana ryhmähaastatteluina joissa haastateltiin hoitajia kolmen hengen ryhmissä. Tulosten pohjalta hoitajille laadittiin apuvälineeksi ehdotukset gynekologisten syöpäpotilaiden loppuvaiheen kivunhoitotyöhön. Työelämätaho halusi kivunhoidon ehdotukset vain omaan käyttöönsä, joten niistä on kerrottu pohdintaosuudessa, mutta ne eivät ole julkaistavan työn liitteenä. Haastatteluiden perusteella voitiin päätellä, että hoitajilla oli tietämystä sekä lääkkeettömistä että lääkkeellisistä kivunlievitysmenetelmistä. He myös osasivat arvioida potilaan kipua monin eri keinoin. Suurimpana ongelmana ilmeni hoitolinjausten puuttuminen. Kaikkien potilaiden kanssa ei pidetty hoitoneuvotteluita joissa olisi päätetty hoitojen jatkamisesta ja tämän vuoksi potilaat olivat tietämättömiä ennusteestaan. Hoitajien mielestä osaston lääkäreillä oli hyvät tiedot ja osaaminen kivunhoidosta, mutta palliatiivisen linjauksen puuttuessa kivunhoitoon ei kiinnitetty huomiota riittävästi.
Palliatiivisen linjauksen puuttuminen vaikeutti potilaiden hoitoa. Opinnäytetyön tilanneessa yksikössä on meneillään palliatiivinen hanke jonka tarkoituksena on kehittää linjauksia ja lisätä potilaan tietoa sairautensa vaiheesta. Hankkeen toteutumisesta ja sen tuomista muutoksista voisi saada mielenkiintoista tutkimustietoa. Jatkossa voisi myös tutkia kivun ja sen hoidon kirjaamista, sekä kirjaamisen yhdenmukaisuutta. Lisäksi voitaisiin tutkia syöpäpotilaita hoitavien poliklinikoiden ja osastojen kivunhoitokäytäntöjä sekä yhtenäistää niitä. Syöpäpotilaiden toiveista kivunhoidon suhteen sekä kokemuksia sen toteutumisesta voisi tutkia lisää jotta kivunhoitoa voitaisiin kehittää potilaslähtöisemmäksi.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä, johon aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastattelut toteutettiin loka–marraskuun 2015 aikana ryhmähaastatteluina joissa haastateltiin hoitajia kolmen hengen ryhmissä. Tulosten pohjalta hoitajille laadittiin apuvälineeksi ehdotukset gynekologisten syöpäpotilaiden loppuvaiheen kivunhoitotyöhön. Työelämätaho halusi kivunhoidon ehdotukset vain omaan käyttöönsä, joten niistä on kerrottu pohdintaosuudessa, mutta ne eivät ole julkaistavan työn liitteenä. Haastatteluiden perusteella voitiin päätellä, että hoitajilla oli tietämystä sekä lääkkeettömistä että lääkkeellisistä kivunlievitysmenetelmistä. He myös osasivat arvioida potilaan kipua monin eri keinoin. Suurimpana ongelmana ilmeni hoitolinjausten puuttuminen. Kaikkien potilaiden kanssa ei pidetty hoitoneuvotteluita joissa olisi päätetty hoitojen jatkamisesta ja tämän vuoksi potilaat olivat tietämättömiä ennusteestaan. Hoitajien mielestä osaston lääkäreillä oli hyvät tiedot ja osaaminen kivunhoidosta, mutta palliatiivisen linjauksen puuttuessa kivunhoitoon ei kiinnitetty huomiota riittävästi.
Palliatiivisen linjauksen puuttuminen vaikeutti potilaiden hoitoa. Opinnäytetyön tilanneessa yksikössä on meneillään palliatiivinen hanke jonka tarkoituksena on kehittää linjauksia ja lisätä potilaan tietoa sairautensa vaiheesta. Hankkeen toteutumisesta ja sen tuomista muutoksista voisi saada mielenkiintoista tutkimustietoa. Jatkossa voisi myös tutkia kivun ja sen hoidon kirjaamista, sekä kirjaamisen yhdenmukaisuutta. Lisäksi voitaisiin tutkia syöpäpotilaita hoitavien poliklinikoiden ja osastojen kivunhoitokäytäntöjä sekä yhtenäistää niitä. Syöpäpotilaiden toiveista kivunhoidon suhteen sekä kokemuksia sen toteutumisesta voisi tutkia lisää jotta kivunhoitoa voitaisiin kehittää potilaslähtöisemmäksi.