Nuorten miesten omia näkemyksiä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen ennaltaehkäisystä
Aulama, Päivi; Hiekkavirta, Noora; Lemiläinen, Susanna (2016)
Aulama, Päivi
Hiekkavirta, Noora
Lemiläinen, Susanna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096738
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096738
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on tehty osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmaa, joka toteutetaan vuosina 2014−2020.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli löytää keinoja nuorten miesten naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisemiseksi haastattelemalla nuoria miehiä ja saada heidän omia ajatuksia ja ehdotuksia väkivaltaan vaikuttavista tekijöistä ja väkivallan ennaltaehkäisykeinoista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli nostaa esiin nuorten miesten naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyn tarve ja luoda kiinnostusta aiheen jatkotutkimukseen.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli löytää nuorten miesten naisiin kohdistuvaan väkival-taan vaikuttavia tekijöitä sekä väkivallan ennaltaehkäisykeinoja. Tavoitteena oli saada nuorten miesten omista ajatuksista lähteviä ehdotuksia väkivallan ennaltaehkäisystä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä nuorten parissa työskentelevien eri ammattiryhmien käyttöön.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmällä teemahaastattelun keinoin. Teemahaastatteluun osallistui 15 nuorta miestä, jotka olivat iältään 17−22 –vuotiaita.
Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella on pääteltävissä, että nuorten miesten naisia kohtaan tekemän väkivallan ennaltaehkäisyyn tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Väkivallan ennaltaehkäisyn tulisi tavoittaa nuoret miehet entistä laajemmin. Haastatteluista nousi esiin ehdotus peruskoulujen opetussuunnitelmaan sisällytettävästä opetuksesta väkivallan ennaltaehkäisyn keinona.
Väkivaltaan vaikuttaviksi tekijöiksi tuloksista nousivat keskeisesti esiin vaikeat perheolosuhteet, traumaattiset lapsuuden kokemukset, päihteiden käyttö ja kaveripiirin merkitys. Nuorten miesten haastatteluista kävi ilmi myös terveydenhuollon ammattilaisten tarjoaman avun merkitys. Mahdollisuutta keskustella ammattilaisen kanssa vaikeassa elämäntilanteessa ehdotettiin lisättävän. Häpeän ja leimautumisen pelko koettiin estävänä tekijänä avun hakemiseksi.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli löytää keinoja nuorten miesten naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisemiseksi haastattelemalla nuoria miehiä ja saada heidän omia ajatuksia ja ehdotuksia väkivaltaan vaikuttavista tekijöistä ja väkivallan ennaltaehkäisykeinoista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli nostaa esiin nuorten miesten naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyn tarve ja luoda kiinnostusta aiheen jatkotutkimukseen.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli löytää nuorten miesten naisiin kohdistuvaan väkival-taan vaikuttavia tekijöitä sekä väkivallan ennaltaehkäisykeinoja. Tavoitteena oli saada nuorten miesten omista ajatuksista lähteviä ehdotuksia väkivallan ennaltaehkäisystä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä nuorten parissa työskentelevien eri ammattiryhmien käyttöön.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmällä teemahaastattelun keinoin. Teemahaastatteluun osallistui 15 nuorta miestä, jotka olivat iältään 17−22 –vuotiaita.
Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella on pääteltävissä, että nuorten miesten naisia kohtaan tekemän väkivallan ennaltaehkäisyyn tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Väkivallan ennaltaehkäisyn tulisi tavoittaa nuoret miehet entistä laajemmin. Haastatteluista nousi esiin ehdotus peruskoulujen opetussuunnitelmaan sisällytettävästä opetuksesta väkivallan ennaltaehkäisyn keinona.
Väkivaltaan vaikuttaviksi tekijöiksi tuloksista nousivat keskeisesti esiin vaikeat perheolosuhteet, traumaattiset lapsuuden kokemukset, päihteiden käyttö ja kaveripiirin merkitys. Nuorten miesten haastatteluista kävi ilmi myös terveydenhuollon ammattilaisten tarjoaman avun merkitys. Mahdollisuutta keskustella ammattilaisen kanssa vaikeassa elämäntilanteessa ehdotettiin lisättävän. Häpeän ja leimautumisen pelko koettiin estävänä tekijänä avun hakemiseksi.