Vaihtoehtoiset hoitotyön menetelmät pakon käytölle aikuispsykiatriassa
Lindholm, Taina (2016)
Lindholm, Taina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605076485
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605076485
Tiivistelmä
Psykiatrisessa sairaalahoidossa käytettävät pakkotoimet ovat jo vuosien ajan olleet ajankohtainen eettistä keskustelua herättävä asia. Kuinka paljon henkilön itsemääräämisoikeuteen voidaan puuttua hyvä hoidon puitteissa ja onko olemassa keinoja vähentää pakkoa psykiatristen potilaiden hoidossa? Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa hoitajien näkemyksiä vaihtoehtoisista hoitotyön menetelmistä pakon käytön sijasta aikuispsykiatriassa. Tavoitteena oli tuoda esille vaihtoehtoisia näkökulmia hoitotyön kehittämisen avuksi. Aihetta tutkittiin kvalitatiivisella eli laadullisella menetelmällä, koska haluttiin saada tietoa pohjautuen henkilöiden omiin näkemyksiin ja kokemuksiin asiasta. Yhteistyötahona oli Pirkanmaan Sairaanhoitopiiri ja teemahaastatteluihin osallistui kolme, yli viisi vuotta työkokemusta psykiatrian puolelta omaavaa sairaanhoitajaa.
Tulokset osoittivat, että vahvimpana vaihtoehtona pakkotoimille hoitajat pitivät ennaltaehkäisyä. Tilanteisiin tulisi puuttua ennen kuin ne eskaloituvat. Lääkityksen riittävyyttä, ja sen ajoissa antamista pidettiin tärkeinä. Potilaan kanssa keskustelu ja hyvä vuorovaikutus ylipäänsä, nousivat hoitajien vastauksissa merkittäviksi seikoiksi. Myös hoitajien oma käyttäytyminen sekä ammattitaito, voisivat osaltaan vähentää pakkotoimien käyttöä. Osastojen rakenteelliset seikat sekä käytettävissä olevat resurssit vaikeuttivat osaltaan tilanteiden varhaista havaitsemista ja sitä kautta johtivat pakkotoimien käyttöön. Myös avohoidon kehittämiseen tulisi vastaajien mukaan panostaa nykyistä enemmän ja palvelujärjestelmää muutoinkin yhtenäistää.
Pakkotoimien käyttöä ja vähentämistä on tutkittu jo useampia vuosia, mutta vielä niiden käytöstä ei ole täysin pystytty luopumaan. Jatkotutkimusaiheena voisivat olla syyt siihen, miksi pakotoimien vähentämisessä ei ole onnistuttu. Myös koulutustaustan vaikutusta pakkotoimien käyttöön olisi mielenkiintoista selvittää, jotta nähtäisiin, minkälaisia valmiuksia eri koulutukset antavat työskentelyyn suljetuilla psykiatrian osastoilla. Myös potilaiden näkökulmaa olisi tärkeä selvittää tulevaisuudessa.
Tulokset osoittivat, että vahvimpana vaihtoehtona pakkotoimille hoitajat pitivät ennaltaehkäisyä. Tilanteisiin tulisi puuttua ennen kuin ne eskaloituvat. Lääkityksen riittävyyttä, ja sen ajoissa antamista pidettiin tärkeinä. Potilaan kanssa keskustelu ja hyvä vuorovaikutus ylipäänsä, nousivat hoitajien vastauksissa merkittäviksi seikoiksi. Myös hoitajien oma käyttäytyminen sekä ammattitaito, voisivat osaltaan vähentää pakkotoimien käyttöä. Osastojen rakenteelliset seikat sekä käytettävissä olevat resurssit vaikeuttivat osaltaan tilanteiden varhaista havaitsemista ja sitä kautta johtivat pakkotoimien käyttöön. Myös avohoidon kehittämiseen tulisi vastaajien mukaan panostaa nykyistä enemmän ja palvelujärjestelmää muutoinkin yhtenäistää.
Pakkotoimien käyttöä ja vähentämistä on tutkittu jo useampia vuosia, mutta vielä niiden käytöstä ei ole täysin pystytty luopumaan. Jatkotutkimusaiheena voisivat olla syyt siihen, miksi pakotoimien vähentämisessä ei ole onnistuttu. Myös koulutustaustan vaikutusta pakkotoimien käyttöön olisi mielenkiintoista selvittää, jotta nähtäisiin, minkälaisia valmiuksia eri koulutukset antavat työskentelyyn suljetuilla psykiatrian osastoilla. Myös potilaiden näkökulmaa olisi tärkeä selvittää tulevaisuudessa.