VANHEMPIEN MIELIPITEITÄ NUOREN VAHVUUKSISTA JA NIIDEN TUKEMISESTA KOULUYHTEISÖSSÄ
Sivonen, Laura; Rajala, Johanna; Siltala, Juuli (2016)
Sivonen, Laura
Rajala, Johanna
Siltala, Juuli
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605046273
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605046273
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme oli osa Kempeleen kouluhyvinvointiprojektia, joka toteutettiin yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun, Kempeleen Santamäkitalon ja Kirkonkylän koulujen kanssa. Omassa osaprojektissamme tutkimme Kirkonkylän koulun seitsemäsluokkalaisten vanhempien mielipiteitä nuorten vahvuuksien tukemisesta kouluyhteisössä. Tarkoituksena oli kuvata vanhempien mielipiteitä nuorelle tärkeistä vahvuuksista ja kouluyhteisön keinoista tukea nuoren vahvuuksia. Tavoitteena oli tuottaa tietoa Kirkonkylän koulun henkilöstön ja vanhempien käyttöön sekä kehittää omia työtapojamme terveydenhoitajatyössä voimavaralähtöisemmäksi.
Ihmisellä on vahvuuksia jo syntyessään ja niiden kehitys jatkuu kasvun mukana. Ne voidaan ymmärtää esimerkiksi keinoina selviytyä vastoinkäymisistä ja kykynä toteuttaa itseään. Nuoren vahvuuksien tukemisessa kouluyhteisö on tärkeä tekijä, sillä se on merkittävä osa nuoren elämää ja kasvuympäristöä. Koulun henkilöstö, vanhemmat sekä koulutoverit vaikuttavat yhdessä hyvinvointiin kouluyhteisössä. Opiskeluhuoltolailla vaikutetaan kouluhyvinvointiin, laki säätelee opiskeluhuollon toteutusta ja tätä kautta terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kouluyhteisössä. Seitsemäsluokkalaiset ovat nuoruutensa siinä vaiheessa, että heidän vahvuuksiensa tukeminen saattaa olla ratkaisevaa nuoren kehityksen ja tulevaisuuden kannalta.
Työssämme käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen toteutuksessa käytettiin sähköistä kyselyä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Kirkonkylän koulun jokaisen seitsemäsluokkalaisen vanhemmat.
Tutkimuksen tulosten perusteella vanhemmat olivat melko tyytyväisiä koulun keinoihin tukea nuoren vahvuuksia, mutta vahvuuksien tukemista voisi heidän mielestään kehittää. Koulun keinoja vahvuuksien tukemiseen olivat heidän mukaansa yhteydenpito kodin ja koulun välillä, positiivisen palautteen antaminen sekä oppilaiden yksilöinti eli oppilaiden erilaisuuden huomioiminen. Vanhempien mukaan heidän omien nuortensa vahvuuksia olivat esimerkiksi hyvät yhteistyö- ja sosiaaliset taidot, hyvät perhe- ja ystävyyssuhteet sekä terve itsetunto. Tutkimuksen tulosten ja aiemman tutkimustiedon perusteella voitiin päätellä toimivan kommunikaation kodin ja koulun välillä olevan tärkeä edesauttaja nuoren vahvuuksien tukemisessa. Lisäksi tarvitaan konkreettisia keinoja, kuten mahdollisuuksia valinnaisiin aineisiin tai käytännön kautta oppimiseen.
Aihetta voitaisiin tarkastella myös nuorten näkökulmasta. Nuoren omat kokemukset vahvuuksistaan ovat tärkeitä. Kvalitatiivisella tutkimuksella esimerkiksi vanhempia haastattelemalla saisi aiheesta syvemmälle ulottuvaa tietoa.
Ihmisellä on vahvuuksia jo syntyessään ja niiden kehitys jatkuu kasvun mukana. Ne voidaan ymmärtää esimerkiksi keinoina selviytyä vastoinkäymisistä ja kykynä toteuttaa itseään. Nuoren vahvuuksien tukemisessa kouluyhteisö on tärkeä tekijä, sillä se on merkittävä osa nuoren elämää ja kasvuympäristöä. Koulun henkilöstö, vanhemmat sekä koulutoverit vaikuttavat yhdessä hyvinvointiin kouluyhteisössä. Opiskeluhuoltolailla vaikutetaan kouluhyvinvointiin, laki säätelee opiskeluhuollon toteutusta ja tätä kautta terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kouluyhteisössä. Seitsemäsluokkalaiset ovat nuoruutensa siinä vaiheessa, että heidän vahvuuksiensa tukeminen saattaa olla ratkaisevaa nuoren kehityksen ja tulevaisuuden kannalta.
Työssämme käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen toteutuksessa käytettiin sähköistä kyselyä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Kirkonkylän koulun jokaisen seitsemäsluokkalaisen vanhemmat.
Tutkimuksen tulosten perusteella vanhemmat olivat melko tyytyväisiä koulun keinoihin tukea nuoren vahvuuksia, mutta vahvuuksien tukemista voisi heidän mielestään kehittää. Koulun keinoja vahvuuksien tukemiseen olivat heidän mukaansa yhteydenpito kodin ja koulun välillä, positiivisen palautteen antaminen sekä oppilaiden yksilöinti eli oppilaiden erilaisuuden huomioiminen. Vanhempien mukaan heidän omien nuortensa vahvuuksia olivat esimerkiksi hyvät yhteistyö- ja sosiaaliset taidot, hyvät perhe- ja ystävyyssuhteet sekä terve itsetunto. Tutkimuksen tulosten ja aiemman tutkimustiedon perusteella voitiin päätellä toimivan kommunikaation kodin ja koulun välillä olevan tärkeä edesauttaja nuoren vahvuuksien tukemisessa. Lisäksi tarvitaan konkreettisia keinoja, kuten mahdollisuuksia valinnaisiin aineisiin tai käytännön kautta oppimiseen.
Aihetta voitaisiin tarkastella myös nuorten näkökulmasta. Nuoren omat kokemukset vahvuuksistaan ovat tärkeitä. Kvalitatiivisella tutkimuksella esimerkiksi vanhempia haastattelemalla saisi aiheesta syvemmälle ulottuvaa tietoa.