Lääkkeetön yhteisöhoito sekä korvaushoito asiakkaan kokemana
Seppälä, Janne (2016)
Seppälä, Janne
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605046227
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605046227
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli arvioida ja vertailla opioidikorvaushoidon sekä Mikkeli-yhteisön lääkkeettömän päihdekuntoutuksen vaikuttavuutta päihdeasiakkaan elämään ja hyvinvointiin. Tutkimuksessa arvioitiin, minkälaisia vaikutuksia näillä kahdella erilaisella hoito- ja kuntoutusmallilla oli tutkimukseen osallistuneiden päihdeongelmaisten asiakkaiden elämän eri osa-alueisiin.
Tutkimuksen lähtökohtana oli yhteiskunnallinen päihdekuntoutuksen ja -hoidon tilanne, jossa lääkkeelliset hoitomuodot ovat lisääntyneet viime vuosien aikana rajusti huumeongelmista kärsivien asiakkaiden hoidossa. Mikkeli-yhteisössä, joka edustaa lääkkeetöntä vaihtoehtoa, tämä on näkynyt asiakaspulana. Tutkimukseen osallistui kolme entistä Mikkeli-yhteisön asiakasta, joilla kaikilla oli myös usean vuoden pituinen kokemus opioidikorvaushoidon asiakkuudesta.
Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin kvalitatiivista sisällönanalyysia käyttäen.
Tutkimuksen mukaan korvaushoito ei ole riittävä tuki kaikille huumeongelmaisille elämänmuutoksen aikaansaamiseksi. Mahdollisimman lääkkeettömästä, yhteisöhoidon malliin perustuvasta kuntoutuksesta, saatiin vahvempaa tukea ja apua päihteistä ja päihteisiin liittyvästä alakulttuurista irrottautumiseen. Tutkimuksen mukaan yhteisöhoidosta saatiin myös tukea muuhunkin elämänhallintaan, kuin ainoastaan päihteettömyyteen.
Asiakkaiden uutta päihteetöntä elämäntapaa tuki erityisesti uusi sosiaalinen verkosto, jonka he onnistuivat luomaan yhteisöhoidon aikana. Tämä uusi sosiaalinen verkosto vahvistui laitosjakson jälkeen ainakin osittain yhteisöhoidosta saatujen ”työkalujen” avulla.
Tutkimuksen tulokset olivat tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden subjektiivisia kokemuksia näiden hoito- ja kuntoutusmuotojen vaikutuksista heidän hyvinvointiinsa.
Opinnäytetyön tekijä työskentelee ohjaajana päihdekuntoutuslaitoksessa. Tämän tutkimuksen myötä tutkimuksen tekijä sai uutta näkökulmaa huumeongelmista
toipuvien asiakkaiden elämästä ja heidän tuen tarpeestaan.
Tutkimuksen lähtökohtana oli yhteiskunnallinen päihdekuntoutuksen ja -hoidon tilanne, jossa lääkkeelliset hoitomuodot ovat lisääntyneet viime vuosien aikana rajusti huumeongelmista kärsivien asiakkaiden hoidossa. Mikkeli-yhteisössä, joka edustaa lääkkeetöntä vaihtoehtoa, tämä on näkynyt asiakaspulana. Tutkimukseen osallistui kolme entistä Mikkeli-yhteisön asiakasta, joilla kaikilla oli myös usean vuoden pituinen kokemus opioidikorvaushoidon asiakkuudesta.
Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin kvalitatiivista sisällönanalyysia käyttäen.
Tutkimuksen mukaan korvaushoito ei ole riittävä tuki kaikille huumeongelmaisille elämänmuutoksen aikaansaamiseksi. Mahdollisimman lääkkeettömästä, yhteisöhoidon malliin perustuvasta kuntoutuksesta, saatiin vahvempaa tukea ja apua päihteistä ja päihteisiin liittyvästä alakulttuurista irrottautumiseen. Tutkimuksen mukaan yhteisöhoidosta saatiin myös tukea muuhunkin elämänhallintaan, kuin ainoastaan päihteettömyyteen.
Asiakkaiden uutta päihteetöntä elämäntapaa tuki erityisesti uusi sosiaalinen verkosto, jonka he onnistuivat luomaan yhteisöhoidon aikana. Tämä uusi sosiaalinen verkosto vahvistui laitosjakson jälkeen ainakin osittain yhteisöhoidosta saatujen ”työkalujen” avulla.
Tutkimuksen tulokset olivat tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden subjektiivisia kokemuksia näiden hoito- ja kuntoutusmuotojen vaikutuksista heidän hyvinvointiinsa.
Opinnäytetyön tekijä työskentelee ohjaajana päihdekuntoutuslaitoksessa. Tämän tutkimuksen myötä tutkimuksen tekijä sai uutta näkökulmaa huumeongelmista
toipuvien asiakkaiden elämästä ja heidän tuen tarpeestaan.