Vanhempien kokema ja tarvitsema tuki lapsen elinsiirtoprosessissa
Pulkkinen, Hanna; Kiskonen, Henna; Kosonen, Noora (2016)
Pulkkinen, Hanna
Kiskonen, Henna
Kosonen, Noora
Saimaan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605046217
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605046217
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vanhempien kokemaa ja tarvitsemaa tukea lapsen elinsiirtoprosessin aikana. Tavoitteena oli tuottaa tietoa sekä edistää hoitotyön osaamista elinsiirtoa odottavien lasten vanhempien tukemisessa. Vanhempien kokemasta tuesta lasten elinsiirtoprosessin aikana ei ole aiemmin tehty opinnäytetöitä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimusaineisto kerättiin Munuais- ja maksaliiton kautta tavoitetuilta vanhemmilta, jotka vastasivat avoimiin kysymyksiin. Kyselyyn vastasi viisi äitiä. Vastaukset analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysiä.
Vastauksissa ilmeni vanhempien saaneen tukea mm. hoitohenkilökunnalta, omaisilta sekä Munuais- ja maksaliitolta. Hoitohenkilönkunnan osalta vanhemmat kokivat ajoittain luottamuspulaa, sillä henkilökunta oli kiireistä ja vaihtui usein. Henkilökunnan koettiin kuitenkin toimivan emotionaalisen ja tiedollisen tuen antajana. Omaisilta saatua tukea kuvattiin korvaamattomaksi ja he tarjosivatkin eniten emotionaalista tukea vanhemmille. Munuais- ja maksaliiton kautta saatu tiedollinen sekä käytännöllinen tuki oli monille vastaajista tärkeää. Erityisesti liiton kautta saatu vertaistuki koettiin suureksi voimavaraksi. Vertaistuen ongelmana koettiinkin vain sen vähyys pienen potilasryhmän vuoksi.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimusaineisto kerättiin Munuais- ja maksaliiton kautta tavoitetuilta vanhemmilta, jotka vastasivat avoimiin kysymyksiin. Kyselyyn vastasi viisi äitiä. Vastaukset analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysiä.
Vastauksissa ilmeni vanhempien saaneen tukea mm. hoitohenkilökunnalta, omaisilta sekä Munuais- ja maksaliitolta. Hoitohenkilönkunnan osalta vanhemmat kokivat ajoittain luottamuspulaa, sillä henkilökunta oli kiireistä ja vaihtui usein. Henkilökunnan koettiin kuitenkin toimivan emotionaalisen ja tiedollisen tuen antajana. Omaisilta saatua tukea kuvattiin korvaamattomaksi ja he tarjosivatkin eniten emotionaalista tukea vanhemmille. Munuais- ja maksaliiton kautta saatu tiedollinen sekä käytännöllinen tuki oli monille vastaajista tärkeää. Erityisesti liiton kautta saatu vertaistuki koettiin suureksi voimavaraksi. Vertaistuen ongelmana koettiinkin vain sen vähyys pienen potilasryhmän vuoksi.