Painovärin optimointi
Ristell, Heini (2016)
Ristell, Heini
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605046093
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605046093
Tiivistelmä
Insinöörityössä selvitettiin, miten valkoisena painoväripigmenttinä käytettävää titaanioksidia voisi korvata. Titaanioksidi on laadukas pigmentti, mutta se on kallis. Tarkoituksena oli testata yritys X:n erilaisia painoväripigmenttejä ja selvittää, voisiko niillä korvata osaa titaanioksidista.
Testaus koostui kolmesta osasta, joissa jokaisessa testattiin yritys X:n pigmenttiä. Testin ensimmäisessä osassa pigmentti 1:stä tehtiin kaksi testiä: ensimmäisessä testattiin, miten pigmentti toimisi valkoisen värin taustapainatukseen, ja toisessa testattiin pigmentin sopivuutta pintapainatukseen. Toinen osa oli vesipohjaisille väreille tarkoitettu pigmentti 2:n testaus. Näistä kahdesta pigmentistä valmistettiin kolmea erilaista painoväriä. Tämän lisäksi valmistettiin kolme erilaista painoväriä, joissa pigmenttinä toimi titaanioksidi. Jokaista painoväriä sekoitettiin titaanioksidipainovärin kanssa eri suhteilla. Näytteitä tehtiin yhteensä 21. Testin kolmannessa osassa testattiin pigmentti 3:n toimivuutta sinisessä värissä. Tässä testissä sekoitettiin pigmenttiä, sinistä pastaa ja valmista vernissaa keskenään ja tehtiin 9 erilaista näytettä.
Testauksessa kävi selväksi, että testin pigmentit eivät ole yhtä laadukkaita kuin titaanioksidi. Jos yritys haluaa vähentää kustannuksia, voi osan titaanioksidista korvata esimerkiksi testin painoväripigmenteillä. Titaanioksidia ei pidä kuitenkaan korvata kokonaan: painovärin laadun säilyttämiseksi titaanioksidia ei kannata korvata yli 20 %:a.
Insinöörityössä selvitettiin myös painoteollisuuden tulevaisuuden näkymiä. Tutkimuksessa selvisi, että painoteollisuuden tulevaisuus on hyvin selkeästi pakkauspainatuksessa. Jos painoalan yritykset haluavat pärjätä tulevaisuudessa, niiden tulee panostaa selkeästi painomenetelmiin, joilla pakkauspainatus on kannattavaa.
Testaus koostui kolmesta osasta, joissa jokaisessa testattiin yritys X:n pigmenttiä. Testin ensimmäisessä osassa pigmentti 1:stä tehtiin kaksi testiä: ensimmäisessä testattiin, miten pigmentti toimisi valkoisen värin taustapainatukseen, ja toisessa testattiin pigmentin sopivuutta pintapainatukseen. Toinen osa oli vesipohjaisille väreille tarkoitettu pigmentti 2:n testaus. Näistä kahdesta pigmentistä valmistettiin kolmea erilaista painoväriä. Tämän lisäksi valmistettiin kolme erilaista painoväriä, joissa pigmenttinä toimi titaanioksidi. Jokaista painoväriä sekoitettiin titaanioksidipainovärin kanssa eri suhteilla. Näytteitä tehtiin yhteensä 21. Testin kolmannessa osassa testattiin pigmentti 3:n toimivuutta sinisessä värissä. Tässä testissä sekoitettiin pigmenttiä, sinistä pastaa ja valmista vernissaa keskenään ja tehtiin 9 erilaista näytettä.
Testauksessa kävi selväksi, että testin pigmentit eivät ole yhtä laadukkaita kuin titaanioksidi. Jos yritys haluaa vähentää kustannuksia, voi osan titaanioksidista korvata esimerkiksi testin painoväripigmenteillä. Titaanioksidia ei pidä kuitenkaan korvata kokonaan: painovärin laadun säilyttämiseksi titaanioksidia ei kannata korvata yli 20 %:a.
Insinöörityössä selvitettiin myös painoteollisuuden tulevaisuuden näkymiä. Tutkimuksessa selvisi, että painoteollisuuden tulevaisuus on hyvin selkeästi pakkauspainatuksessa. Jos painoalan yritykset haluavat pärjätä tulevaisuudessa, niiden tulee panostaa selkeästi painomenetelmiin, joilla pakkauspainatus on kannattavaa.