Alava ROK : Ryhmänohjaajataitoja nuorilta nuorille
Venejärvi, Jenni (2016)
Venejärvi, Jenni
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605025860
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605025860
Tiivistelmä
Opinnäytetyönäni suunnittelin ja toteutin työpaikallani Alavan seurakunnalla, jossa toimin nuoriso-työnohjaajana. Malli on osa Alavan ryhmänohjaajakoulutusta. Mallin pohjaidea on ”nuorilta nuorille”. Mallissa vanhemmat, jo kauemmin toiminnassa olleet nuoret suunnittelevat ja toteuttavat teemoittaisia koulutuspäiviä nuoremmille, vasta ryhmänohjaajakoulutuksen aloittaneille nuorille. Näitä vanhempia nuoria kutsutaan sennuiksi ja vasta-aloittaneita ryhmänohjaajakoulutukseen osallistuvia kutsutaan jun-nuiksi.
Omana opinnäytetyötoimintanani ohjasin tätä sennujen tiimiä heidän suunnitellessaan toimintaa talven 2015–2016 aikana. Tiettävästi muissa seurakunnissa ei ole vastaavanlaista toimintaa, jossa nuoret suunnittelevat ryhmänohjaajakoulutukseen (tai sitä vastaaviin isos- ja kerhonohjaajakoulutuksiin) liitty-vää koulutustoimintaa alusta loppuun vastaten ideoinnista, suunnittelusta ja toteutuksesta työntekijän avustuksella.
Sennujen pitämiin ryhmänohjaajakoulutussessioihin osallistui enemmän junnuja kuin työntekijöiden pitämiin koulutussessioihin ryhmänohjaajakoulutuskaudella 2015–2016. Junnut myös kokivat nämä koulutussessiot mielekkäämpinä kuin työntekijöiden pitämät koulutussessiot. Sennuille puolestaan oli tärkeää huomata, että heidän osaamistaan arvostetaan ja heihin luotetaan.
Suunnittelussaan sennut päätyivät kehittymään kolmena eri päivänä pidettävää koulutussessiota, jois-sa he jakoivat omia kokemuksiaan ja osaamistaan junnuille. Sennut nimesivät päivät lempinimillä YKE (yleiskeskiviikko), KEKE (kerhonohjaajakeskiviikko) ja ISKE (isoskeskiviikko).
Lopputyöni lopputuotoksena on Alavan seurakunnan ryhmänohjaajakoulutukseen liittyvä toimintamalli, jossa vanhempien nuorten osaamista ja kokemusta hyödynnetään nuorempien koulutuksessa. Samalla osallistetaan nuoria voimakkaammin toimintaan ja kasvatetaan heitä aktiiviseen kansalaisuuteen, vas-tuunkantoon ja toiminnan suunnitteluun. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tarjota valmista tapaa tehdä, vaan lopputyöni tarkoitus on osoittaa, että vertaisohjaajuuden toimivuutta seurakunnan ryhmänohjaajakoulu-tuksessa on testattu ja se on todettu toimivaksi kehityssuunnaksi seurakunnan toiminnassa.
Omana opinnäytetyötoimintanani ohjasin tätä sennujen tiimiä heidän suunnitellessaan toimintaa talven 2015–2016 aikana. Tiettävästi muissa seurakunnissa ei ole vastaavanlaista toimintaa, jossa nuoret suunnittelevat ryhmänohjaajakoulutukseen (tai sitä vastaaviin isos- ja kerhonohjaajakoulutuksiin) liitty-vää koulutustoimintaa alusta loppuun vastaten ideoinnista, suunnittelusta ja toteutuksesta työntekijän avustuksella.
Sennujen pitämiin ryhmänohjaajakoulutussessioihin osallistui enemmän junnuja kuin työntekijöiden pitämiin koulutussessioihin ryhmänohjaajakoulutuskaudella 2015–2016. Junnut myös kokivat nämä koulutussessiot mielekkäämpinä kuin työntekijöiden pitämät koulutussessiot. Sennuille puolestaan oli tärkeää huomata, että heidän osaamistaan arvostetaan ja heihin luotetaan.
Suunnittelussaan sennut päätyivät kehittymään kolmena eri päivänä pidettävää koulutussessiota, jois-sa he jakoivat omia kokemuksiaan ja osaamistaan junnuille. Sennut nimesivät päivät lempinimillä YKE (yleiskeskiviikko), KEKE (kerhonohjaajakeskiviikko) ja ISKE (isoskeskiviikko).
Lopputyöni lopputuotoksena on Alavan seurakunnan ryhmänohjaajakoulutukseen liittyvä toimintamalli, jossa vanhempien nuorten osaamista ja kokemusta hyödynnetään nuorempien koulutuksessa. Samalla osallistetaan nuoria voimakkaammin toimintaan ja kasvatetaan heitä aktiiviseen kansalaisuuteen, vas-tuunkantoon ja toiminnan suunnitteluun. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tarjota valmista tapaa tehdä, vaan lopputyöni tarkoitus on osoittaa, että vertaisohjaajuuden toimivuutta seurakunnan ryhmänohjaajakoulu-tuksessa on testattu ja se on todettu toimivaksi kehityssuunnaksi seurakunnan toiminnassa.