Tarpeettoman hinta : Käytettyjen tavaroiden hinnoittelu vertaisverkkokaupassa
Virtanen, Vanessa (2016)
Virtanen, Vanessa
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604295603
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604295603
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä niihin asioihin, jotka vaikuttavat käytettyjen tuotteiden hinnoitteluun vertaisverkkokaupassa. Vertaiskauppa on yksityisten kuluttajien välistä kaupankäyntiä, jonka kohteena ovat useimmiten käytetyt tavarat. 2000-luvun alusta alkaen vertaiskaupan markkinat ovat selvästi siirtyneet perinteisiltä kirpputoreilta internetin sivustoille, joista tunnetuimpia Suomessa ovat Huuto.net ja Tori.fi.
Hinnoittelu tarkoittaa prosessia, jossa tuotteelle tai palvelulle määritellään hinta ja arvo. Sen teoria sopii yleensä yritystoimintaan, jossa myydään tai valmistetaan uusia tuotteita. Tässä opinnäytetyössä tavoite oli kuitenkin tutkia, miten teoria soveltuu vertaisverkkokauppaan. Tärkeimpiä tutkimuskysymyksiä olivat seuraavat: onko yksityisten myyjien toiminnassa havaittavissa hinnoitteluprosessin vaiheita, mitkä näyttäisivät olevan heille tyypilliset hinnoittelustrategiat ja -menetelmät ja voiko heidän hinnoitteluaan toteuttaa samankaltaisilla laskelmilla kuin yritystoiminnassa.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimustyyppisenä työnä, jossa käytettiin kvalitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Teorian pohjalta luotiin suljettuja kysymyksiä sisältävä lomake, joka suunnattiin käytettyjä tavaroitaan verkossa myyville. Kyselyn linkki julkaistiin Metropolian Tuubi-intranetissä sekä Huuto.netin keskustelupalstalla. Lomakkeelle saatiin 53 vastausta, ja vaikka näyte jäi verrattain pieneksi, se riitti tekemään suuntaa-antavia päätelmiä sekä kiinnostavaa tietoa aiheesta.
Tulokset osoittivat, että hinnoitteluteoria toimii jossain määrin vertaisverkkokaupassa. Myyjät tutkivat kilpailutilannetta ennen tuotteensa hinnoittelua, määrittivät sen lisäarvoa tuomia ominaisuuksia ja muuttivat hintoja kaupan tehostamiseksi. Kaikki nämä viittasivat tyypillisiin vaiheisiin hinnoittelussa. Samanlaiset strategiat saattaisivat muuten soveltua käyttöön, mutta toisin kuin yritystoiminnassa, myyjät tähtäsivät useammin tavaroista eroon pääsyyn kuin isoihin voittoihin. Suosituin menetelmä vaikutti olevan markkinaperusteinen hinnanmuodostus. Myös myynnin kulut muodostuivat hyvin pitkälti eri tavalla, minkä vuoksi kustannusperusteisten hinnoittelulaskujen tekeminen oli melko vaikeaa.
Hinnoittelu tarkoittaa prosessia, jossa tuotteelle tai palvelulle määritellään hinta ja arvo. Sen teoria sopii yleensä yritystoimintaan, jossa myydään tai valmistetaan uusia tuotteita. Tässä opinnäytetyössä tavoite oli kuitenkin tutkia, miten teoria soveltuu vertaisverkkokauppaan. Tärkeimpiä tutkimuskysymyksiä olivat seuraavat: onko yksityisten myyjien toiminnassa havaittavissa hinnoitteluprosessin vaiheita, mitkä näyttäisivät olevan heille tyypilliset hinnoittelustrategiat ja -menetelmät ja voiko heidän hinnoitteluaan toteuttaa samankaltaisilla laskelmilla kuin yritystoiminnassa.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimustyyppisenä työnä, jossa käytettiin kvalitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Teorian pohjalta luotiin suljettuja kysymyksiä sisältävä lomake, joka suunnattiin käytettyjä tavaroitaan verkossa myyville. Kyselyn linkki julkaistiin Metropolian Tuubi-intranetissä sekä Huuto.netin keskustelupalstalla. Lomakkeelle saatiin 53 vastausta, ja vaikka näyte jäi verrattain pieneksi, se riitti tekemään suuntaa-antavia päätelmiä sekä kiinnostavaa tietoa aiheesta.
Tulokset osoittivat, että hinnoitteluteoria toimii jossain määrin vertaisverkkokaupassa. Myyjät tutkivat kilpailutilannetta ennen tuotteensa hinnoittelua, määrittivät sen lisäarvoa tuomia ominaisuuksia ja muuttivat hintoja kaupan tehostamiseksi. Kaikki nämä viittasivat tyypillisiin vaiheisiin hinnoittelussa. Samanlaiset strategiat saattaisivat muuten soveltua käyttöön, mutta toisin kuin yritystoiminnassa, myyjät tähtäsivät useammin tavaroista eroon pääsyyn kuin isoihin voittoihin. Suosituin menetelmä vaikutti olevan markkinaperusteinen hinnanmuodostus. Myös myynnin kulut muodostuivat hyvin pitkälti eri tavalla, minkä vuoksi kustannusperusteisten hinnoittelulaskujen tekeminen oli melko vaikeaa.