Miten viranomaisyhteistyötä voidaan kehittää maantieliikenteen tavarakuljetusten osalta Euroopan unionin ulkorajoilla?
Hussi, Maiju (2016)
Hussi, Maiju
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604265103
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604265103
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten viranomaisyhteistyötä voidaan kehittää Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen (PTR) osalta Euroopan unionin ulkorajoilla. Painopiste oli maanteitse liikkuvissa tavarakuljetuksissa, koska henkilöliikenteen rajanylityksiä on tutkittu ja kehitetty laajemmin. Työssä tarkastellaan viranomaisyhteistyötä kansallisella tasolla, ja pohditaan kansallisen valvonnan vaikutusta Euroopan unionin sisäiseen turvallisuuteen. Työn tavoitteena oli tukea Euroopan Unionin rahoittamaa IECU-hanketta, johon työn toimeksiantaja Laurea-Ammattikorkeakoulu osallistuu. Projektin tavoitteena on parantaa Euroopan unionin alueen turvallisuutta pitkällä aikavälillä.
Toimiva ja tehokas rajavalvonta on avainasemassa, kun puhutaan sisäisen turvallisuuden yllä-pitämisestä ja parantamisesta. Paine ulkorajoilla kasvaa vallitsevan talous- ja ulkopoliittisen tilanteen takia. Pienemmillä resursseilla tulisi pärjätä ja samaan aikaan jopa kehittää toimintaa entistä tehokkaammaksi, jotta ulkorajoilla voidaan vastata kasvaviin rajanylitysmääriin. PTR-yhteistyö on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi Suomen ja Venäjän välisellä rajalla, joka on Euroopan unionin pisin ulkoraja. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten laajalti viranomaiset tekevät yhteistyötä Euroopan unionin ulkorajoilla ja miten yhteistyötä voidaan kehittää entisestään.
Opinnäytetyön työ toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä, jossa käytettiin laadulliselle tutkimukselle tyypillisiä menetelmiä. Aineistoa kerättiin kirjallisuuskatsauksen avulla. Ajankohtaisia aineistoja käytettiin monipuolisesti ja niitä täydennettiin alan asiantuntijoiden konsultaatioiden avulla. Euroopan unionin ulkorajoilla toimivia viranomaisia lähestyttiin verkkokyselyn avulla. Verkkokyselyn avulla selvitettiin viranomaisyhteistyön laajuus ja kehittämistarpeet. Aineistoa tiivistettiin ja analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Aineiston perusteella voitiin todeta, että jäsenmaiden viranomaisyhteistyö on eritasoista ja tämän kehittämisestä on osittain jakautuneita mielipiteitä. Suurimmalla osalla vastaajista oli kuitenkin yhteinen näkemys yhteistyön tiivistymisestä entisestään lähitulevaisuuden aikana. Usein esiin nousseet kehittämisehdotukset liittyivät tiedonvaihdon parantamiseen, viranomaisten yhteisiin koulutuksiin ja henkilöstön laaja-alaisen osaamisen lisäämiseen. Laaja-alaista osaamista edellytetään jatkossa entistä enemmän, jos toimintaa tullaan kehittämään yhden pysähdyksen –mallin suuntaan. Malli edellyttää myös, että toimivallat ovat kullakin taholla riittävät. Kerätyn ja analysoidun aineiston perusteella laadittiin kolme aineistoa ja jäsenmaita kuvaavaa korttia, johon on tiivistetty viranomaisyhteistyön laajuus, siihen liittyvät haasteet ja kehittämistarpeet. Kukin kortti edustaa jäsenmaita, joissa nousi esiin yhteisiä piirteitä aiheen osalta.
Jatkoa ajatellen olisi tärkeää selvittää jäsenmaiden tahotila yhtenäistää rajavalvontaa sekä selvittää voitaisiinko PTR-yhteistyömallia käyttää entistä laajemmin Euroopan unionin ulkorajoilla. Opinnäytetyön ohessa selvisi myös, että PTR-yhteistyötä mittaavia mittareita tulisi kehittää entistä laajemmin ja tarkastella näiden toimivuutta. Toimivien mittareiden avulla voitaisiin kehittää yhteistyötä suuntaan, joka hyödyntää kaikkia osapuolia parhaiten.
Toimiva ja tehokas rajavalvonta on avainasemassa, kun puhutaan sisäisen turvallisuuden yllä-pitämisestä ja parantamisesta. Paine ulkorajoilla kasvaa vallitsevan talous- ja ulkopoliittisen tilanteen takia. Pienemmillä resursseilla tulisi pärjätä ja samaan aikaan jopa kehittää toimintaa entistä tehokkaammaksi, jotta ulkorajoilla voidaan vastata kasvaviin rajanylitysmääriin. PTR-yhteistyö on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi Suomen ja Venäjän välisellä rajalla, joka on Euroopan unionin pisin ulkoraja. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten laajalti viranomaiset tekevät yhteistyötä Euroopan unionin ulkorajoilla ja miten yhteistyötä voidaan kehittää entisestään.
Opinnäytetyön työ toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä, jossa käytettiin laadulliselle tutkimukselle tyypillisiä menetelmiä. Aineistoa kerättiin kirjallisuuskatsauksen avulla. Ajankohtaisia aineistoja käytettiin monipuolisesti ja niitä täydennettiin alan asiantuntijoiden konsultaatioiden avulla. Euroopan unionin ulkorajoilla toimivia viranomaisia lähestyttiin verkkokyselyn avulla. Verkkokyselyn avulla selvitettiin viranomaisyhteistyön laajuus ja kehittämistarpeet. Aineistoa tiivistettiin ja analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Aineiston perusteella voitiin todeta, että jäsenmaiden viranomaisyhteistyö on eritasoista ja tämän kehittämisestä on osittain jakautuneita mielipiteitä. Suurimmalla osalla vastaajista oli kuitenkin yhteinen näkemys yhteistyön tiivistymisestä entisestään lähitulevaisuuden aikana. Usein esiin nousseet kehittämisehdotukset liittyivät tiedonvaihdon parantamiseen, viranomaisten yhteisiin koulutuksiin ja henkilöstön laaja-alaisen osaamisen lisäämiseen. Laaja-alaista osaamista edellytetään jatkossa entistä enemmän, jos toimintaa tullaan kehittämään yhden pysähdyksen –mallin suuntaan. Malli edellyttää myös, että toimivallat ovat kullakin taholla riittävät. Kerätyn ja analysoidun aineiston perusteella laadittiin kolme aineistoa ja jäsenmaita kuvaavaa korttia, johon on tiivistetty viranomaisyhteistyön laajuus, siihen liittyvät haasteet ja kehittämistarpeet. Kukin kortti edustaa jäsenmaita, joissa nousi esiin yhteisiä piirteitä aiheen osalta.
Jatkoa ajatellen olisi tärkeää selvittää jäsenmaiden tahotila yhtenäistää rajavalvontaa sekä selvittää voitaisiinko PTR-yhteistyömallia käyttää entistä laajemmin Euroopan unionin ulkorajoilla. Opinnäytetyön ohessa selvisi myös, että PTR-yhteistyötä mittaavia mittareita tulisi kehittää entistä laajemmin ja tarkastella näiden toimivuutta. Toimivien mittareiden avulla voitaisiin kehittää yhteistyötä suuntaan, joka hyödyntää kaikkia osapuolia parhaiten.