Rikoshyödyn pieneneminen rikosprosessin aikana
Osanen, Miia (2016)
Osanen, Miia
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604265097
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604265097
Tiivistelmä
Rikoshyödyn poisottaminen on tärkeä osa Suomen kriminaalipolitiikkaa. Alun perin lähinnä talousrikoksiin keskittyneestä rikoshyödyn jäljittämisestä pyritään tulevaisuudessa saamaan tärkeä osa kaikkea rikostutkintaa. Rikoshyötylainsäädäntö on uudistunut 2000-luvulla, mutta oikeuskäytäntö rikoshyödyn laskemisessa on vielä kirjavaa.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten rikoshyöty muuntuu rikosprosessissa. Aiheesta kirjoitettujen aikaisempien tutkimusten perusteella on esitetty toteamuksia, että rikoshyöty kuihtuu kasaan rikosprosessin edetessä. Työssä pyrittiin selvittämään pienellä otannalla, pieneneekö rikoshyöty rikosprosessin edetessä ja mikäli pienenee, miksi ja kuinka paljon euromääräisesti. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, liittykö mahdolliseen rikoshyödyn pienenemiseen tapauskohtaisia samankaltaisuuksia. Rikosprosessilla työssä tarkoitetaan esitutkintaa, syyteharkintaa ja tuomioistuinkäsittelyä.
Työ on toteutettu valitsemalla opinnäytetyöhön yhdeksän talousrikosjuttua, jotka on aloitettu reaaliaikaisesti, joista on saatu rikoshyötyä ja joista on vähintään yhden asteen oikeustuomio. Juttujen kohdalla on käyty läpi esitutkintapöytäkirjat, syytekirjelmät sekä tuomioistuinten tuomiolauselmat. Edellä mainittujen asiakirjojen perusteella on seurattu rikoshyödyn euromääräistä muuntumista rikosprosessissa.
Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että työhön valittujen talousrikosjuttujen kohdalla rikoshyödyn euromäärä pieneni rikosprosessin edetessä kuudessa tapauksessa yhdeksästä. Kahdessa tapauksessa tuomittiin sama euromäärä kuin se, mitä syytekirjelmässä oli vaadittu, ja yhdessä tapauksessa konfiskaatiovaatimus hylättiin. Tuomitut rikoshyötymäärät vaihtelivat bruttohyötyyn verrattuna 19 ja 145 prosentin välillä ja nettohyötymääriin verrattuna 18 ja 120 prosentin välillä. Bruttohyötymäärät tarkentuivat esitutkinnassa ylöspäin kuudessa tapauksessa yhdeksästä. Pienenemistä tapahtui kahdessa tapauksessa, ja yhdessä tapauksessa hyötymäärä (brutto- ja nettohyöty) pysyi samana. Seitsemässä tapauksessa käytettiin turvaamistoimia omaisuuteen, joista jokaisessa tapauksessa käräjäoikeus tuomitsi turvaamistoimia poliisin määrittämään bruttohyötymäärään. Tuomittujen menettämisseuraamusten pienenemisen perusteena oli pääsääntöisesti näytön arviointiin liittyvät seikat sekä oikeuskäytäntö, jonka mukaan rikoshyöty-/vahinkolaskelmissa vastaajan eduksi katsotaan liiketoiminnasta aiheutuneet kulut. Lisäksi pienenemiseen vaikutti Verohallinnon hallinnollinen menettely. Kahdessa tapauksessa pienenemiseen vaikutti lisäksi laajennetun rikoshyötypykälän perusteella konfiskoitavaksi vaadittu puolison omaisuus, joka kaatui käräjäoikeudessa.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten rikoshyöty muuntuu rikosprosessissa. Aiheesta kirjoitettujen aikaisempien tutkimusten perusteella on esitetty toteamuksia, että rikoshyöty kuihtuu kasaan rikosprosessin edetessä. Työssä pyrittiin selvittämään pienellä otannalla, pieneneekö rikoshyöty rikosprosessin edetessä ja mikäli pienenee, miksi ja kuinka paljon euromääräisesti. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, liittykö mahdolliseen rikoshyödyn pienenemiseen tapauskohtaisia samankaltaisuuksia. Rikosprosessilla työssä tarkoitetaan esitutkintaa, syyteharkintaa ja tuomioistuinkäsittelyä.
Työ on toteutettu valitsemalla opinnäytetyöhön yhdeksän talousrikosjuttua, jotka on aloitettu reaaliaikaisesti, joista on saatu rikoshyötyä ja joista on vähintään yhden asteen oikeustuomio. Juttujen kohdalla on käyty läpi esitutkintapöytäkirjat, syytekirjelmät sekä tuomioistuinten tuomiolauselmat. Edellä mainittujen asiakirjojen perusteella on seurattu rikoshyödyn euromääräistä muuntumista rikosprosessissa.
Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että työhön valittujen talousrikosjuttujen kohdalla rikoshyödyn euromäärä pieneni rikosprosessin edetessä kuudessa tapauksessa yhdeksästä. Kahdessa tapauksessa tuomittiin sama euromäärä kuin se, mitä syytekirjelmässä oli vaadittu, ja yhdessä tapauksessa konfiskaatiovaatimus hylättiin. Tuomitut rikoshyötymäärät vaihtelivat bruttohyötyyn verrattuna 19 ja 145 prosentin välillä ja nettohyötymääriin verrattuna 18 ja 120 prosentin välillä. Bruttohyötymäärät tarkentuivat esitutkinnassa ylöspäin kuudessa tapauksessa yhdeksästä. Pienenemistä tapahtui kahdessa tapauksessa, ja yhdessä tapauksessa hyötymäärä (brutto- ja nettohyöty) pysyi samana. Seitsemässä tapauksessa käytettiin turvaamistoimia omaisuuteen, joista jokaisessa tapauksessa käräjäoikeus tuomitsi turvaamistoimia poliisin määrittämään bruttohyötymäärään. Tuomittujen menettämisseuraamusten pienenemisen perusteena oli pääsääntöisesti näytön arviointiin liittyvät seikat sekä oikeuskäytäntö, jonka mukaan rikoshyöty-/vahinkolaskelmissa vastaajan eduksi katsotaan liiketoiminnasta aiheutuneet kulut. Lisäksi pienenemiseen vaikutti Verohallinnon hallinnollinen menettely. Kahdessa tapauksessa pienenemiseen vaikutti lisäksi laajennetun rikoshyötypykälän perusteella konfiskoitavaksi vaadittu puolison omaisuus, joka kaatui käräjäoikeudessa.