VIITTOMAKIELISTEN NUORTEN SIJOITTUMINEN JATKO-OPINTOIHIN JA TYÖELÄMÄÄN PERUSKOULUN JÄLKEEN
Herronen, Miina; Luukkainen, Carita (2016)
Herronen, Miina
Luukkainen, Carita
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604265030
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604265030
Tiivistelmä
Herronen, Miina & Luukkainen, Carita. Viittomakielisten nuorten sijoittuminen jatko-opintoihin ja työelämään peruskoulun jälkeen. Diak Pieksämäki, kevät 2016, 51 s., ja 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää viittomakielisten nuorten sijoittumista entisen Haukkarannan koulun, nykyisen Valteri Onervan jälkeen. Työssä selvitettiin, olivatko opiskelijat saaneet opiskelupaikan, työllistyneet ja olivatko he kokeneet viittomakielestä olleen haittaa opinto- ja työpoluilla. Työ tehtiin yhteisyössä Valteri Onervan kanssa, joka on valtion ylläpitämä erityiskoulu. Työn tuloksia tullaan hyödyntämään Valteri Onervassa, erityisesti vanhempainpäivissä. Opiskelijoiden vanhemmat olivat kiinnostuneita siitä, mihin aiemmin koulusta jatko-opintoihin siirtyneet viittomakieliset nuoret ovat päätyneet.
Aineistonkeruumenetelmänä teimme sähköisen kyselyn, jolla kartoitimme vastaajien opiskelu- ja työpolun peruskoulun päättymisestä tähän päivään, ja hieman tulevaisuuteen. Kyselyssä käytimme monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä ja analysoimme vastaukset laadullisesti. Lisäksi haimme runsaasti teoriatietoa kirjallisuudesta, elektronisista lähteistä sekä haastatteluista. Näin pystyimme hahmottamaan viittomakielisten koulutusta, kulttuuria ja elämää yleensä.
Kyselyymme vastasi kuusi 18–25-vuotiasta viittomakielistä nuorta. Vastaajien mukaan viittomakielisyys ei ollut sulkenut pois jatko-opiskelumahdollisuuksia, ja kaikki olivat suorittaneet tai suorittamassa ammattikoulua tai lukiota. Työelämässä vastaajista oli neljä ja heistä kolme koulutustaan vastaavassa työssä. Viisi kuudesta kyselyyn vastanneista aikoi vielä lisäkouluttautua, esimerkiksi ammattikoulu-, ammattikorkeakoulu- tai yliopisto-opinnoissa. Kaikki kyselyyn vastanneet kertoivat olevansa tyytyväisiä omaan opiskelu- ja työpolkuunsa.
ASIASANAT: opinto- ja työpolut, tuettu opiskelu, tulkit, viittomakieli.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää viittomakielisten nuorten sijoittumista entisen Haukkarannan koulun, nykyisen Valteri Onervan jälkeen. Työssä selvitettiin, olivatko opiskelijat saaneet opiskelupaikan, työllistyneet ja olivatko he kokeneet viittomakielestä olleen haittaa opinto- ja työpoluilla. Työ tehtiin yhteisyössä Valteri Onervan kanssa, joka on valtion ylläpitämä erityiskoulu. Työn tuloksia tullaan hyödyntämään Valteri Onervassa, erityisesti vanhempainpäivissä. Opiskelijoiden vanhemmat olivat kiinnostuneita siitä, mihin aiemmin koulusta jatko-opintoihin siirtyneet viittomakieliset nuoret ovat päätyneet.
Aineistonkeruumenetelmänä teimme sähköisen kyselyn, jolla kartoitimme vastaajien opiskelu- ja työpolun peruskoulun päättymisestä tähän päivään, ja hieman tulevaisuuteen. Kyselyssä käytimme monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä ja analysoimme vastaukset laadullisesti. Lisäksi haimme runsaasti teoriatietoa kirjallisuudesta, elektronisista lähteistä sekä haastatteluista. Näin pystyimme hahmottamaan viittomakielisten koulutusta, kulttuuria ja elämää yleensä.
Kyselyymme vastasi kuusi 18–25-vuotiasta viittomakielistä nuorta. Vastaajien mukaan viittomakielisyys ei ollut sulkenut pois jatko-opiskelumahdollisuuksia, ja kaikki olivat suorittaneet tai suorittamassa ammattikoulua tai lukiota. Työelämässä vastaajista oli neljä ja heistä kolme koulutustaan vastaavassa työssä. Viisi kuudesta kyselyyn vastanneista aikoi vielä lisäkouluttautua, esimerkiksi ammattikoulu-, ammattikorkeakoulu- tai yliopisto-opinnoissa. Kaikki kyselyyn vastanneet kertoivat olevansa tyytyväisiä omaan opiskelu- ja työpolkuunsa.
ASIASANAT: opinto- ja työpolut, tuettu opiskelu, tulkit, viittomakieli.