Toimintaympäristö muutoksessa : yhteisen näkemyksen rakentaminen kehitysvammaisten päiväaikaisesta toiminnasta
Kautto, Marianna (2016)
Kautto, Marianna
Savonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604244910
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604244910
Tiivistelmä
Kehitysvammahuollon toimintaympäristö on muutoksessa. Palveluja koskevat osin varsin vanhat lainsäädökset ovat johtaneet pirstaleiseen palvelujärjestelmään ja vammaisten henkilöiden palveluiden eriytyneisyyteen. Työ- ja päivätoiminnan kehittämisen haasteena on ajattelutavan ja toiminnan sisällön muutos kohti päiväaikaista toimintaa. Kuopion kaupungin kehitysvammahuollon työ- ja päivätoiminnan yksiköissä oli tulossa myös toimitilojen fyysinen muutos. Toimitilojen muutos ja päiväaikaisen toiminnan kehittäminen toivat haasteita henkilöstölle sekä muutosjohtamiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli yhteisen näkemyksen rakentaminen päiväaikaisesta toiminnasta. Tutkimuksen avulla haettiin kehittämishaasteita toimintaympäristöstä.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämisprosessina. Tutkimuksessa käytettiin yhteiskehittämisen mallia ja ennakointidialogimenetelmää, mikä tarkoitti työntekijöiden ja sidosryhmien mukaan ottamista vuorovaikutteisella ja avoimella tavalla. Verkostokouluttajat olivat mukana ennakointidialogikokouksissa kehittämisprosessin alussa. Ennakointidialogin avulla pyrittiin koordinoimaan eri osanottajien yhteistoimintaa ja tavoitteena oli tuottaa mahdollisimman tasavertainen ja moniääninen vuoropuhelu. Tutkimusaineistoa kerättiin työyhteisökokouksista ja verkostokokouksista kehittämisprosessiin osallistujilta, työyksiköiden henkilöstöltä ja sidosryhmien jäseniltä Kuopiosta ja maakunnista. Tutkimuksen näkökulmana oli oppivan organisaation malli, jossa ihmiset oppivat lisää toisiltaan. Osaamispääomaa pyrittiin vahvistamaan työryhmien yhteistyöllä ja verkostoitumalla sidosryhmien kanssa. Dialogi ja reflektointi ryhmässä antoivat mahdollisuuden yhteisen asian oppimiselle. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin kehittävän työntutkimuksen teorian toimintajärjestelmän rakennemallia. Työssä tapahtuvia muutoksia tarkasteltiin toimintajärjestelmän sisäisten jännitteiden ja vuorovaikutuksen tuloksena.
Tiedon jakaminen ja vuoropuhelun tärkeys muutostilanteissa todettiin erittäin tarpeelliseksi. Mukana olevat ihmiset suuntautuvat osaamisen kehittämiseen, kun vaan tietävät suunnan ja työn tarkoituksen sekä merkityksen, mihin pyritään. Työ hahmottuu mielekkääksi kokonaisuudeksi yhteisen näkemyksen vahvistuessa. Koko toimintaympäristö nähtiin työkenttänä. Toiminnan kehittämisen kannalta dialogi vaatii työyhteisötaitoja kuten toisen läsnäoloa, kunnioittamista, luottamuksen rakentamista, sitoutumista ja kannustavaa ilmapiiriä. Palveluprosessin eri vaiheissa tulisi ottaa mukaan asiakkaan, lähityöntekijän ja verkoston näkemys. Verkostokokouksissa laadittiin asiakasprosessikuvaus päiväaikaisen toiminnan vaiheista ja luotiin yhteisiä toimintaperiaatteita. Työtä ohjaavia periaatteita tulisi edelleen selkeyttää työyksiköissä. Työnjaossa ja toiminnan sisällön kehittämisessä vahvuutena nähtiin työntekijän osaaminen ja kiinnostus. Jatkossa tulisi turvata henkilöstön mahdollisuus läsnäolevaan dialogiin ja kannustavaan, osaamista tukevaan ilmapiiriin. Dialogisia menetelmiä on hyvä hyödyntää tulevaisuuden ennakointiin ja osaamisen jakamiseen. Kehittämistyön jatkamiseksi on tärkeä ottaa mukaan asiakkaan näkemys. Jatkotutkimuksen aiheeksi nousivat, miten toimintaympäristössä päästään yhteistyössä ja työnjaossa tuotteliaan yhteistoiminnan tasolle ja miten toimintakulttuurista tulee työtä tukevaa.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämisprosessina. Tutkimuksessa käytettiin yhteiskehittämisen mallia ja ennakointidialogimenetelmää, mikä tarkoitti työntekijöiden ja sidosryhmien mukaan ottamista vuorovaikutteisella ja avoimella tavalla. Verkostokouluttajat olivat mukana ennakointidialogikokouksissa kehittämisprosessin alussa. Ennakointidialogin avulla pyrittiin koordinoimaan eri osanottajien yhteistoimintaa ja tavoitteena oli tuottaa mahdollisimman tasavertainen ja moniääninen vuoropuhelu. Tutkimusaineistoa kerättiin työyhteisökokouksista ja verkostokokouksista kehittämisprosessiin osallistujilta, työyksiköiden henkilöstöltä ja sidosryhmien jäseniltä Kuopiosta ja maakunnista. Tutkimuksen näkökulmana oli oppivan organisaation malli, jossa ihmiset oppivat lisää toisiltaan. Osaamispääomaa pyrittiin vahvistamaan työryhmien yhteistyöllä ja verkostoitumalla sidosryhmien kanssa. Dialogi ja reflektointi ryhmässä antoivat mahdollisuuden yhteisen asian oppimiselle. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin kehittävän työntutkimuksen teorian toimintajärjestelmän rakennemallia. Työssä tapahtuvia muutoksia tarkasteltiin toimintajärjestelmän sisäisten jännitteiden ja vuorovaikutuksen tuloksena.
Tiedon jakaminen ja vuoropuhelun tärkeys muutostilanteissa todettiin erittäin tarpeelliseksi. Mukana olevat ihmiset suuntautuvat osaamisen kehittämiseen, kun vaan tietävät suunnan ja työn tarkoituksen sekä merkityksen, mihin pyritään. Työ hahmottuu mielekkääksi kokonaisuudeksi yhteisen näkemyksen vahvistuessa. Koko toimintaympäristö nähtiin työkenttänä. Toiminnan kehittämisen kannalta dialogi vaatii työyhteisötaitoja kuten toisen läsnäoloa, kunnioittamista, luottamuksen rakentamista, sitoutumista ja kannustavaa ilmapiiriä. Palveluprosessin eri vaiheissa tulisi ottaa mukaan asiakkaan, lähityöntekijän ja verkoston näkemys. Verkostokokouksissa laadittiin asiakasprosessikuvaus päiväaikaisen toiminnan vaiheista ja luotiin yhteisiä toimintaperiaatteita. Työtä ohjaavia periaatteita tulisi edelleen selkeyttää työyksiköissä. Työnjaossa ja toiminnan sisällön kehittämisessä vahvuutena nähtiin työntekijän osaaminen ja kiinnostus. Jatkossa tulisi turvata henkilöstön mahdollisuus läsnäolevaan dialogiin ja kannustavaan, osaamista tukevaan ilmapiiriin. Dialogisia menetelmiä on hyvä hyödyntää tulevaisuuden ennakointiin ja osaamisen jakamiseen. Kehittämistyön jatkamiseksi on tärkeä ottaa mukaan asiakkaan näkemys. Jatkotutkimuksen aiheeksi nousivat, miten toimintaympäristössä päästään yhteistyössä ja työnjaossa tuotteliaan yhteistoiminnan tasolle ja miten toimintakulttuurista tulee työtä tukevaa.