Huonokuuloisen asiakkaan huomioiminen hoitotyössä : Asiakkaan näkokulma
Porkola, Anne (2016)
Porkola, Anne
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604184480
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604184480
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten huonokuuloisuus otetaan huomioon hoitotyössä. Tavoitteena oli antaa työntekijöille käsitys siitä, miten he voisivat parantaa työskentelyään huonokuuloisten parissa.
Opinnäytetyö tehtiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin marraskuun 2015 aikana kyselylomakkeella, joka laadittiin tätä tutkimusta varten. Kohderyhmänä oli Rauman Kuulo ry:n jäsenet, joilla suurimmalla osalla on ongelmia kuulon kanssa (N=30). Kyselylomakkeita jaettiin Rauman Kuulo ry:n tilaisuuksissa sekä postitettiin Rauman Kuulo ry:n jäsenille. Vastausprosentti oli 88% (n=26). Tulokset analysoitiin tilastollisesti ja niitä havainnollistettiin kuvioilla.
Tuloksista nousi esille katsekontaktin tärkeys, puheen selkeys ja rauhallisuus sekä taustamelun poistaminen. Myös apuvälineiden, kuten kuulokojeiden, käytön osaaminen koettiin puutteelliseksi hoitotyössä. Suurin osa huonokuuloisista oli kuitenkin tyytyväisiä terveydenhuollon palveluihin ja kokivat selviytyvänsä niistä itsenäisesti.
Kehittämisehdotuksena on, että hoitohenkilökunnalle tehtäisiin apuvälineiden käyttöopas, joka kattaisi myös huonokuuloisten huomioimisen. Mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita voisi olla huonokuuloisten huomioimiskyselyn tekemisen hoitohenkilökunnalle, sekä eri hoitotyön palveluille tehdyt kyselytutkimukset.
Opinnäytetyö tehtiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin marraskuun 2015 aikana kyselylomakkeella, joka laadittiin tätä tutkimusta varten. Kohderyhmänä oli Rauman Kuulo ry:n jäsenet, joilla suurimmalla osalla on ongelmia kuulon kanssa (N=30). Kyselylomakkeita jaettiin Rauman Kuulo ry:n tilaisuuksissa sekä postitettiin Rauman Kuulo ry:n jäsenille. Vastausprosentti oli 88% (n=26). Tulokset analysoitiin tilastollisesti ja niitä havainnollistettiin kuvioilla.
Tuloksista nousi esille katsekontaktin tärkeys, puheen selkeys ja rauhallisuus sekä taustamelun poistaminen. Myös apuvälineiden, kuten kuulokojeiden, käytön osaaminen koettiin puutteelliseksi hoitotyössä. Suurin osa huonokuuloisista oli kuitenkin tyytyväisiä terveydenhuollon palveluihin ja kokivat selviytyvänsä niistä itsenäisesti.
Kehittämisehdotuksena on, että hoitohenkilökunnalle tehtäisiin apuvälineiden käyttöopas, joka kattaisi myös huonokuuloisten huomioimisen. Mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita voisi olla huonokuuloisten huomioimiskyselyn tekemisen hoitohenkilökunnalle, sekä eri hoitotyön palveluille tehdyt kyselytutkimukset.