Ohjattujen leikkitilanteiden videokuvaaminen päiväkodissa ja kuvausmateriaalien hyödyntäminen ohjauksessa
Dedolli, Saranda (2016)
Dedolli, Saranda
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604124183
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604124183
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus on kuvata videomateriaalia päiväkodin opettajien ja – hoitajien ohjaamista leikkituokioista päiväkotilasten kanssa. Tavoitteena on selvittää, voiko videokuvaamista käyttää reflektoivana menetelmänä ohjaustyössä. Kehittääkö ohjattujen leikkitilanteiden kuvaaminen ohjaajan ohjaustaitoja? Onnistuuko oman ohjauksen reflektointi videomateriaalien kautta?
Leikki on lapselle tärkeää, ja niin myös ohjaajan rooli siinä. Reflektoimalla omaa ohjaamista, voi löytää uusia toimintatapoja kehittyä kasvattajana. Oikeanlainen ohjaaminen lisää hyvinvointia ja ehkäisee syrjäytymistä.
Tavoitetta lähdettiin toteuttamaan videokuvaamalla ohjaajien ohjaamia leikkitilanteita. Ohjaajat katsoivat videon, jonka jälkeen heitä haastateltiin. Haastattelu oli teemahaastattelu, ja aineistoa käsiteltiin sisällönanalyysilla. Tutkimus on laadullinen tutkimus.
Videokuvaamista pidettiin hyödyllisenä menetelmänä ohjaajuuden kehittämisessä. Sen avulla pystyttiin joko pohtimaan jo tiedostettua käyttäytymistä tai havainnoimaan uusia toimintatapoja itsestään ohjaajana. Kysymyksiksi nousi kuitenkin se, että millä resursseilla kuvaaminen voidaan järjestää ja onko kaikilla päiväkotiohjaajilla halukkuutta olla kuvattavana.
Kattavampia tuloksia olisi syntynyt, jos sekä haastateltavia että päiväkoteja olisi ollut tutkimuksessa useampi. Myös mahdolliset ennen ja jälkeen – kuvaustilanteet ja – haastattelut olisivat konkreettisti osoittaneet, onko videokuvaamista ollut pidemmälle päälle hyötyä. Kuvaaminen päiväkodissa ja työyhteisössä herättää aina myös ajatuksia vapaaehtoisuudesta ja resursseista.
Leikki on lapselle tärkeää, ja niin myös ohjaajan rooli siinä. Reflektoimalla omaa ohjaamista, voi löytää uusia toimintatapoja kehittyä kasvattajana. Oikeanlainen ohjaaminen lisää hyvinvointia ja ehkäisee syrjäytymistä.
Tavoitetta lähdettiin toteuttamaan videokuvaamalla ohjaajien ohjaamia leikkitilanteita. Ohjaajat katsoivat videon, jonka jälkeen heitä haastateltiin. Haastattelu oli teemahaastattelu, ja aineistoa käsiteltiin sisällönanalyysilla. Tutkimus on laadullinen tutkimus.
Videokuvaamista pidettiin hyödyllisenä menetelmänä ohjaajuuden kehittämisessä. Sen avulla pystyttiin joko pohtimaan jo tiedostettua käyttäytymistä tai havainnoimaan uusia toimintatapoja itsestään ohjaajana. Kysymyksiksi nousi kuitenkin se, että millä resursseilla kuvaaminen voidaan järjestää ja onko kaikilla päiväkotiohjaajilla halukkuutta olla kuvattavana.
Kattavampia tuloksia olisi syntynyt, jos sekä haastateltavia että päiväkoteja olisi ollut tutkimuksessa useampi. Myös mahdolliset ennen ja jälkeen – kuvaustilanteet ja – haastattelut olisivat konkreettisti osoittaneet, onko videokuvaamista ollut pidemmälle päälle hyötyä. Kuvaaminen päiväkodissa ja työyhteisössä herättää aina myös ajatuksia vapaaehtoisuudesta ja resursseista.