Vapaaehtoisten johtaminen merellisessä suuronnettomuudessa : case: SPR
Sirén, Katri (2016)
Sirén, Katri
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604104100
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604104100
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tehtävänä on kehittää Suomen Punaisen Ristin sekä muiden vapaaehtoisjärjestöjen järjestäytymistä monialaonnettomuudessa. Opinnäytetyössä tarkastellaan suuronnettomuutta kuvitteellisen laivaonnettomuustilanteen kautta monialaisiin merionnettomuuksiin varautumisen yhteistoimintasuunnitelma eli jäljempänä MoMeVa pohjautuen. Kuvitteellisessa laivaonnettomuustilanteessa on kyse 2000-3000 hengen risteilyonnettomuudesta Suomenlahdella. Merellisessä suuronnettomuudessa perustetaan evakuoitujen kokoamiskeskus. Viranomaisten tukena evakuointikeskuksessa voidaan käyttää koulutettuja vapaaehtoisia, ja esimerkiksi kansainvälisten avustustyöntekijöiden delegaatteja ja Suomen Punaisen Ristin piirien henkilökuntaa. Opinnäytetyössä tarkastellaan miten eri kotimaisten järjestöjen toimintaa koordinoidaan evakuoitujen kokoamiskeskuksessa.
Opinnäytetyössä on tarkoitus tuoda esiin Suomen Punaisen Ristin roolia muiden järjestöjen koordinoijana ja tukijana onnettomuuksissa ja häiriötilanteissa. Toimeksianto tähän tehtävään on tullut Suomen Punaiselta Ristiltä. Työ pohjautuu Suomen Punaisen Ristin ja sosiaali-ja terveysministeriön yhteistyöpöytäkirjaan. Suomen Punaisen Ristin ja sosiaali-ja terveysministeriön yhteistyöpöytäkirjassa Suomen Punaisen Ristin odotetaan varautuvan yhteiskunnan häiriötilanteisiin ylläpitämällä ensihuollon ja psykososiaalisen tuen ryhmiä, koordinoimalla vapaaehtoista pelastuspalvelua sekä koordinoimalla häiriötilanteessa sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomaisten tukena toimivia muita vapaaehtoisryhmiä ja yksittäisiä järjestöjen jäseniä. Tämä opinnäytetyö ei käsittele Suomen meripelastusseuran koordinoimia merellisiä toimijoita eikä Suomen Lentopelastusseuran toimijoita.
Opinnäytetyön tutkimusosio oli laadullinen. Työ toteutettiin haastattelemalla eri asiantuntijoita, jotka tuntevat valmiussuunnittelua ja varautumista tai joilla on kokemusta Punaisen Ristin toiminnasta suuronnettomuus- tai kriisitilanteessa. Haastattelukysymykset rakennettiin tutkimuskysymysten pohjalta kahden suuremman kokonaisuuden alle. Ensimmäinen osa käsittelee sitä, minkälainen on Suomen Punaisen Ristin vastuu ja velvollisuus muiden järjestöjen koordinoinnissa suuronnettomuustilanteessa sosiaali-ja terveysministeriön kanssa tehdyn yhteistyöpöytäkirjan pohjalta. Toinen osa käsittelee sitä, miten Suomen Punainen Risti koordinoi muita kotimaisia järjestöjä suuronnettomuus- tai erityistilanteessa.
Opinnäytetyön yhtenä keskeisenä tuloksena ilmeni, että sosiaali-ja terveysministeriön ja Suomen Punaisen Ristin kanssa tehty yhteistyöpöytäkirja on luonteelta linjaava ja sopimuksen sisältö voisi olla yksilöidympi. Sopimuksen sisällön selkiyttämiseksi olisi tärkeää sopia paikallisesti järjestöjen välisestä yhteistyöstä. Nykyinen Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun-järjestelmä, jäljempänä Vapepa, jonka kautta hälytystehtäviin tulevia järjestöjä koordinoidaan, on rakenteeltaan toimiva ja sitä voidaan edelleen kehittää. Niiden järjestöjen kanssa, jotka eivät ole vielä mukana Vapepassa, voitaisiin tulevaisuudessa aloittaa neuvottelut siitä, olisivatko ne halukkaita liittymään Vapepan järjestöjen verkostoon ja hälytysjärjestelmään. Yleisesti asiantuntijat pitivät parhaana nykyisen Vapepan tyyppistä järjestelmää, jossa yksi taho koordinoi muita mukana olevia järjestöjä onnettomuustilanteessa. Jatkossa järjestöjen välistä yhteistyötä ja niiden koordinoimista evakuoitujen kokoamiskeskuksen kaltaisessa toimintaympäristössä olisi tärkeää päästä harjoittelemaan käytännössä.
Opinnäytetyössä on tarkoitus tuoda esiin Suomen Punaisen Ristin roolia muiden järjestöjen koordinoijana ja tukijana onnettomuuksissa ja häiriötilanteissa. Toimeksianto tähän tehtävään on tullut Suomen Punaiselta Ristiltä. Työ pohjautuu Suomen Punaisen Ristin ja sosiaali-ja terveysministeriön yhteistyöpöytäkirjaan. Suomen Punaisen Ristin ja sosiaali-ja terveysministeriön yhteistyöpöytäkirjassa Suomen Punaisen Ristin odotetaan varautuvan yhteiskunnan häiriötilanteisiin ylläpitämällä ensihuollon ja psykososiaalisen tuen ryhmiä, koordinoimalla vapaaehtoista pelastuspalvelua sekä koordinoimalla häiriötilanteessa sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomaisten tukena toimivia muita vapaaehtoisryhmiä ja yksittäisiä järjestöjen jäseniä. Tämä opinnäytetyö ei käsittele Suomen meripelastusseuran koordinoimia merellisiä toimijoita eikä Suomen Lentopelastusseuran toimijoita.
Opinnäytetyön tutkimusosio oli laadullinen. Työ toteutettiin haastattelemalla eri asiantuntijoita, jotka tuntevat valmiussuunnittelua ja varautumista tai joilla on kokemusta Punaisen Ristin toiminnasta suuronnettomuus- tai kriisitilanteessa. Haastattelukysymykset rakennettiin tutkimuskysymysten pohjalta kahden suuremman kokonaisuuden alle. Ensimmäinen osa käsittelee sitä, minkälainen on Suomen Punaisen Ristin vastuu ja velvollisuus muiden järjestöjen koordinoinnissa suuronnettomuustilanteessa sosiaali-ja terveysministeriön kanssa tehdyn yhteistyöpöytäkirjan pohjalta. Toinen osa käsittelee sitä, miten Suomen Punainen Risti koordinoi muita kotimaisia järjestöjä suuronnettomuus- tai erityistilanteessa.
Opinnäytetyön yhtenä keskeisenä tuloksena ilmeni, että sosiaali-ja terveysministeriön ja Suomen Punaisen Ristin kanssa tehty yhteistyöpöytäkirja on luonteelta linjaava ja sopimuksen sisältö voisi olla yksilöidympi. Sopimuksen sisällön selkiyttämiseksi olisi tärkeää sopia paikallisesti järjestöjen välisestä yhteistyöstä. Nykyinen Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun-järjestelmä, jäljempänä Vapepa, jonka kautta hälytystehtäviin tulevia järjestöjä koordinoidaan, on rakenteeltaan toimiva ja sitä voidaan edelleen kehittää. Niiden järjestöjen kanssa, jotka eivät ole vielä mukana Vapepassa, voitaisiin tulevaisuudessa aloittaa neuvottelut siitä, olisivatko ne halukkaita liittymään Vapepan järjestöjen verkostoon ja hälytysjärjestelmään. Yleisesti asiantuntijat pitivät parhaana nykyisen Vapepan tyyppistä järjestelmää, jossa yksi taho koordinoi muita mukana olevia järjestöjä onnettomuustilanteessa. Jatkossa järjestöjen välistä yhteistyötä ja niiden koordinoimista evakuoitujen kokoamiskeskuksen kaltaisessa toimintaympäristössä olisi tärkeää päästä harjoittelemaan käytännössä.