Osastonhoitajien kokemuksia hoitotyön kirjaamisen auditoinnista johtamisen välineenä
Hendrén, Mia-Maria (2016)
Hendrén, Mia-Maria
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604073965
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604073965
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoitus oli kuvailla osastonhoitajien kokemuksia hoitotyön kirjaamisen auditoinnista johtamisen välineenä. Tavoitteena on hyödyntää saatua tietoa osastonhoitajien kokemuksista hoitotyön johtamisessa asiakkaan hoidon laadun varmistamiseksi.
Työ toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin, aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu mikä toteutettiin ryhmähaastatteluna ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tulosten mukaan hoitotyön kirjaaminen voi olla eritasoista niin työntekijä kuin yksikkötasollakin, mutta se on kuitenkin parantunut ja suhtautuminen siihen on positiivisempaa kuin aikaisemmin. Päivittäinen kirjaaminen on puutteellista ja kirjaamatta jättäminen saattaa johtaa myös siihen, että ei tehdä turvallisuuspoikkeama – ilmoituksia ohjeistetun menettelyn mukaisesti.
Auditoinnin toteuttaminen on hyvä apu lakisääteisten velvoitteiden valvonnassa ja yksikön tai yksittäisen työntekijän osaamisen kartoittamisessa. Se vie aikaa, mutta on yksi menetelmä parempaa hoidon laatua tavoiteltaessa. Auditointien toteuttamisen systemaattisuus vaihtelee ja on selkeä puute kun yhteistä linjausta auditointien toteutuksen suhteen ei ole.
Yksiköissä järjestettävät erilaiset teemapalaverit, -kokoukset ja -koulutukset tukevat ja lisäävät osaamista, mutta jos esimies ei valvo ja muistuttele, niin asiat unohtuvat. Kehittäminen voi tuottaa pysyviä käytäntöjä jos sitoudutaan yhteisiin linjauksiin ja kun työntekijät tietävät että tavoitteiden toteutumista seurataan ja epäkohtiin puututaan, niin se lisää painetta tehdä asiat sovitusti. Kirjaamisen koetaan heijastuvan suoraan arjessa toteutettavaan hoitotyön laatuun ja nimenomaan lähiesimiehellä on vahva vaikutus siihen työyhteisössä.
Jatkossa olisi tarpeellista tutkia miten suhteutuu päivittäinen kirjaaminen tehtyihin turvallisuuspoikkeama – ja asiakasturvallisuusilmoituksiin. Eli löytyykö tietojärjestelmästä kirjauksia sama määrä kuin tehtyjä ilmoituksia ja onko niitä ylipäätään tehty.
Työ toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin, aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu mikä toteutettiin ryhmähaastatteluna ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tulosten mukaan hoitotyön kirjaaminen voi olla eritasoista niin työntekijä kuin yksikkötasollakin, mutta se on kuitenkin parantunut ja suhtautuminen siihen on positiivisempaa kuin aikaisemmin. Päivittäinen kirjaaminen on puutteellista ja kirjaamatta jättäminen saattaa johtaa myös siihen, että ei tehdä turvallisuuspoikkeama – ilmoituksia ohjeistetun menettelyn mukaisesti.
Auditoinnin toteuttaminen on hyvä apu lakisääteisten velvoitteiden valvonnassa ja yksikön tai yksittäisen työntekijän osaamisen kartoittamisessa. Se vie aikaa, mutta on yksi menetelmä parempaa hoidon laatua tavoiteltaessa. Auditointien toteuttamisen systemaattisuus vaihtelee ja on selkeä puute kun yhteistä linjausta auditointien toteutuksen suhteen ei ole.
Yksiköissä järjestettävät erilaiset teemapalaverit, -kokoukset ja -koulutukset tukevat ja lisäävät osaamista, mutta jos esimies ei valvo ja muistuttele, niin asiat unohtuvat. Kehittäminen voi tuottaa pysyviä käytäntöjä jos sitoudutaan yhteisiin linjauksiin ja kun työntekijät tietävät että tavoitteiden toteutumista seurataan ja epäkohtiin puututaan, niin se lisää painetta tehdä asiat sovitusti. Kirjaamisen koetaan heijastuvan suoraan arjessa toteutettavaan hoitotyön laatuun ja nimenomaan lähiesimiehellä on vahva vaikutus siihen työyhteisössä.
Jatkossa olisi tarpeellista tutkia miten suhteutuu päivittäinen kirjaaminen tehtyihin turvallisuuspoikkeama – ja asiakasturvallisuusilmoituksiin. Eli löytyykö tietojärjestelmästä kirjauksia sama määrä kuin tehtyjä ilmoituksia ja onko niitä ylipäätään tehty.