Kiinteistön omistusmuodon valinta loma-asunnon vuokraustoiminnassa
Haaparanta, Tiina (2016)
Haaparanta, Tiina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604063926
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604063926
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kiinteistöyhtymän ja tavallisen kiinteistöosakeyhtiön eroavaisuudet verotuksessa ja se, kumpi omistusmuoto olisi toimeksiantajalle kannattavampi. Toimeksiantajana työlle toimi kiinteistöyhtymä X, joka sai tuloja vuokraamalla omistamaansa loma-asuntoa. Tavoitteena oli selvittää verotuksen vaikutus yhden osakkaan saamiin tuloihin kummassakin omistusmuodossa. Työn painotus oli omistusmuotojen verotuksessa, mutta huomioon otettiin myös kummankin omistusmuodon hallinnolliset vaatimukset.
Teoreettinen viitekehys koostui kiinteistöyhtymän ja kiinteistöosakeyhtiön teoriasta. Kiinteistöyhtymä käsiteltiin sen määritelmän ja verotuksen kautta. Kiinteistöosakeyhtiön osuus koostui puolestaan sen perustamisesta, hallinnosta, osinkojen jaosta ja verotuksesta. Lisäksi käsiteltiin lyhyesti eri kiinteistöyhtiöiden eroavaisuudet. Lähdeaineistona käytettiin lakeja, kirjallisuutta ja ajankohtaisia internet-lähteitä. Työ toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka toiminnallinen osuus muodostui verolaskelmista. Aineistona käytettiin lähdekirjallisuutta ja toimeksiantajan veroilmoituksia, joiden avulla laskelmat toteutettiin. Laskelmat tehtiin sekä kiinteistöyhtymän että kiinteistöosakeyhtiön verotuksen perusteella sekä kahdella eri vuokratulojen määrällä. Näin saatiin tietoa siitä, kumpi omistusmuoto olisi kannattavampi toimeksiantajan nykyisillä vuokratuloilla, mutta myös mahdollisilla suuremmilla vuokratuloilla.
Laskelmien tuloksena saatiin selville, että vuokratulojen ollessa 6324 euroa, saisi osakas kiinteistöyhtymässä noin 566 euroa ja kiinteistöosakeyhtiössä 1014 euroa. Jos vuokratulot puolestaan olisivat 15 000 euroa, jäisi kiinteistöyhtymässä osakkaalle noin 2519 euroa ja kiinteistöosakeyhtiössä sen sijaan 3100 euroa. Laskelmien avulla johtopäätökseksi muodostui se, että pelkän verotuksen huomioon ottamalla toimeksiantajan olisi kannattavampaa vaihtaa omistusmuoto kiinteistöosakeyhtiöksi. Kun kokonaisarvioinnissa huomioitiin lisäksi omistusmuotojen hallinnolliset vaatimukset, johtopäätöksenä todettiin, ettei toimeksiantajan kannattaisi vaihtaa omistusmuotoaan. Johtopäätös oli sama molemmilla vuokratulojen määrillä.
Työn tavoite toteutui ja se toteutettiin aikataulussa. Työ oli toimeksiantajalle hyödyllinen ja se sai selkeät tulokset laskelmista. Tulevaisuudessa toimeksiantaja voi hyödyntää laskelmapohjia, jos muuttuneiden vuokratulojen verotusta halutaan tutkia. Työstä voivat hyötyä myös muut toimijat, kuten toiset kiinteistöyhtymät ja erilaiset pienet osakeyhtiöt.
Teoreettinen viitekehys koostui kiinteistöyhtymän ja kiinteistöosakeyhtiön teoriasta. Kiinteistöyhtymä käsiteltiin sen määritelmän ja verotuksen kautta. Kiinteistöosakeyhtiön osuus koostui puolestaan sen perustamisesta, hallinnosta, osinkojen jaosta ja verotuksesta. Lisäksi käsiteltiin lyhyesti eri kiinteistöyhtiöiden eroavaisuudet. Lähdeaineistona käytettiin lakeja, kirjallisuutta ja ajankohtaisia internet-lähteitä. Työ toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka toiminnallinen osuus muodostui verolaskelmista. Aineistona käytettiin lähdekirjallisuutta ja toimeksiantajan veroilmoituksia, joiden avulla laskelmat toteutettiin. Laskelmat tehtiin sekä kiinteistöyhtymän että kiinteistöosakeyhtiön verotuksen perusteella sekä kahdella eri vuokratulojen määrällä. Näin saatiin tietoa siitä, kumpi omistusmuoto olisi kannattavampi toimeksiantajan nykyisillä vuokratuloilla, mutta myös mahdollisilla suuremmilla vuokratuloilla.
Laskelmien tuloksena saatiin selville, että vuokratulojen ollessa 6324 euroa, saisi osakas kiinteistöyhtymässä noin 566 euroa ja kiinteistöosakeyhtiössä 1014 euroa. Jos vuokratulot puolestaan olisivat 15 000 euroa, jäisi kiinteistöyhtymässä osakkaalle noin 2519 euroa ja kiinteistöosakeyhtiössä sen sijaan 3100 euroa. Laskelmien avulla johtopäätökseksi muodostui se, että pelkän verotuksen huomioon ottamalla toimeksiantajan olisi kannattavampaa vaihtaa omistusmuoto kiinteistöosakeyhtiöksi. Kun kokonaisarvioinnissa huomioitiin lisäksi omistusmuotojen hallinnolliset vaatimukset, johtopäätöksenä todettiin, ettei toimeksiantajan kannattaisi vaihtaa omistusmuotoaan. Johtopäätös oli sama molemmilla vuokratulojen määrillä.
Työn tavoite toteutui ja se toteutettiin aikataulussa. Työ oli toimeksiantajalle hyödyllinen ja se sai selkeät tulokset laskelmista. Tulevaisuudessa toimeksiantaja voi hyödyntää laskelmapohjia, jos muuttuneiden vuokratulojen verotusta halutaan tutkia. Työstä voivat hyötyä myös muut toimijat, kuten toiset kiinteistöyhtymät ja erilaiset pienet osakeyhtiöt.