Hyvät käytänteet sosiaalityöntekijän ja sijaisperheen välisessä yhteistyössä
Nieminen, Heta; Rissanen, Emilia (2016)
Nieminen, Heta
Rissanen, Emilia
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604043819
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604043819
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda näkyväksi hyviä käytänteitä sosiaalityöntekijän ja sijaisperheen välisessä yhteistyössä. Työn tarkoituksena oli selvittää, millaisia sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhempien roolien tulisi olla hyvän yhteistyön saavuttamiseksi, mitä yhteistyö olisi parhaimmillaan sekä mitä odotuksia ja kehittämisehdotuksia sosiaalityöntekijällä ja sijaisvanhemmilla voisi olla yhteistyön parantamiseksi.
Kiinnostus opinnäytetyön tekemiseen syntyi tapaamisessa Pirkanmaan Perhehoitajat ry:n edustajien kanssa. Yhteistyön käytänteet olivat herättäneet keskustelua yhdistyksessä, minkä vuoksi aiheeseen tartuttiin. Aihetta päädyttiin tutkimaan hyvien käytänteiden näkökulmasta. Opinnäytetyö toi esille hyviä yhteistyön käytänteitä erityisesti Tampereen kaupungin sosiaalityöntekijöiden kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Opinnäytetyön teoriaosuus muodostui perhehoidosta, perhehoidon tuesta sekä sitä ohjaavasta lainsäädännöstä. Teoriaosuudessa avattiin myös yhteistyön käsitettä, sijaisvan-hemmuutta sekä sosiaalityöntekijän työnkuvaa.
Työ oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Se toteutettiin haastattelemalla yhtä Tampereen kaupungin sijaishuollossa työskentelevää sosiaalityöntekijää sekä kahta sijaisvanhempaa, joilla oli lapsi sijoitettuna Tampereen kaupungilta. Haastattelumuotona käytettiin teemahaastattelua ja tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti.
Teoria tuki opinnäytetyön tuloksia. Sosiaalityöntekijä toimii ylimpänä päätöksentekijänä sekä tukena sijaisperheille, mikä nousi esiin myös opinnäytetyön tuloksista. Sijaisvanhempi huolehtii ensisijaisesti lapsesta sekä toimii sosiaalityöntekijälle arjen yhteistyökumppanina. Parhaimmillaan yhteistyö oli silloin, kun sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman välillä vallitsi luottamus. Oleellista toimivalle yhteistyölle oli tuttuus sekä sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman välinen pitkäaikainen työskentelysuhde. Tärkeää oli myös jakaa tietoa puolin ja toisin, jotta yhteistyö olisi hyvää. Mahdollisiksi kehittämisehdotuksiksi nousi sijaisvanhemman ja sosiaalityöntekijän välillä toteutettava palaute kasvotusten sekä keskustelufoorumit. Lisäksi esitettiin, että laki voisi määritellä asiakaslasten määrää sosiaalityöntekijää kohden.
Kiinnostus opinnäytetyön tekemiseen syntyi tapaamisessa Pirkanmaan Perhehoitajat ry:n edustajien kanssa. Yhteistyön käytänteet olivat herättäneet keskustelua yhdistyksessä, minkä vuoksi aiheeseen tartuttiin. Aihetta päädyttiin tutkimaan hyvien käytänteiden näkökulmasta. Opinnäytetyö toi esille hyviä yhteistyön käytänteitä erityisesti Tampereen kaupungin sosiaalityöntekijöiden kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Opinnäytetyön teoriaosuus muodostui perhehoidosta, perhehoidon tuesta sekä sitä ohjaavasta lainsäädännöstä. Teoriaosuudessa avattiin myös yhteistyön käsitettä, sijaisvan-hemmuutta sekä sosiaalityöntekijän työnkuvaa.
Työ oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Se toteutettiin haastattelemalla yhtä Tampereen kaupungin sijaishuollossa työskentelevää sosiaalityöntekijää sekä kahta sijaisvanhempaa, joilla oli lapsi sijoitettuna Tampereen kaupungilta. Haastattelumuotona käytettiin teemahaastattelua ja tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti.
Teoria tuki opinnäytetyön tuloksia. Sosiaalityöntekijä toimii ylimpänä päätöksentekijänä sekä tukena sijaisperheille, mikä nousi esiin myös opinnäytetyön tuloksista. Sijaisvanhempi huolehtii ensisijaisesti lapsesta sekä toimii sosiaalityöntekijälle arjen yhteistyökumppanina. Parhaimmillaan yhteistyö oli silloin, kun sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman välillä vallitsi luottamus. Oleellista toimivalle yhteistyölle oli tuttuus sekä sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman välinen pitkäaikainen työskentelysuhde. Tärkeää oli myös jakaa tietoa puolin ja toisin, jotta yhteistyö olisi hyvää. Mahdollisiksi kehittämisehdotuksiksi nousi sijaisvanhemman ja sosiaalityöntekijän välillä toteutettava palaute kasvotusten sekä keskustelufoorumit. Lisäksi esitettiin, että laki voisi määritellä asiakaslasten määrää sosiaalityöntekijää kohden.