Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien perheellistyminen ja siihen liittyvät perheoikeudelliset ongelmat
Kyllönen, Maija (2016)
Kyllönen, Maija
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604013736
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604013736
Tiivistelmä
Sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan 1. maaliskuuta 2017. Uudistettu isyyslaki astui voimaan tammikuussa 2016. Äitiyslakia ja translain muutosta lisääntymiskyvyttömyys- ja naimattomuusedellytysten poistamiseksi valmisteltiin syksyllä 2014, mutta kummastakaan ei annettu lakiesitystä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, millaisia mahdollisuuksia ja rajoitteita lainsäädäntö asettaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perheellistymiselle. Tavoitteena oli myös tutkia, millainen sateenkaariperheen lapsen asema on, erityisesti tapaamisoikeuden ja huollon näkökulmasta. Opinnäytetyö on lainopillinen, laadullinen tutkimus, jota täydennettiin haastatteluiden avulla. Keskeisimpinä lähteinä työssä ovat toimineet lait, hallituksen esitykset ja ministeriöiden julkaisut. Lisäksi lähteinä on käytetty asiaankuuluvaa oikeuskirjallisuutta ja sosiaalialan kirjallisuutta.
Samaa sukupuolta olevien avioparien adoptiota koskien haastateltiin adoptiojärjestöjen työntekijöitä. Haastatteluissa selvisi, että kansainvälinen adoptio ei tämän hetken tietojen mukaan ole ainakaan kovin helposti toteutettavissa oleva perheellistymisen keino samaa sukupuolta oleville pareille. Kotimaan adoptioon samaa sukupuolta olevilla aviopareilla puolestaan ei näy olevan lähtökohtaisesti mitään esteitä. Mahdollisuuksia adoptiolapsen saamiseen saattavat kuitenkin heikentää syntymävanhempien esittämät toiveet adoptiovanhemmista. Sukupuolineutraalin avioliittolain myötä äidin avioliittoon perustuvaa isyysolettamaa ei ulotettu koskemaan naispareja. Oikeutta hedelmöityshoitojen saamiseen yhdessä ei myöskään annettu lakimuutoksen yhteydessä. Naisparin sosiaalisen vanhemman suostumus hedelmöityshoitoihin ei täten johda juridiseen vanhemmuuteen. Isyyslain uudistuksessa mahdollistettiin isyyden tunnustus jo ennen lapsen syntymää. Mahdollisuus tähän on kuitenkin ainoastaan lapsen oletetulla biologisella isällä, joten sateenkaariperheiden lapsen juridinen asema perheessä voidaan yhä vahvistaa vasta hänen syntymänsä jälkeen perheen sisäisellä adoptiolla. Tämä eriarvoinen kohtelu asettaa sateenkaariperheiden lapset turvattomampaan asemaan heteroparien lapsiin verrattuna. Useamman kuin kahden vanhemman perheissä ongelmallista lapsen kannalta on se, ettei lapsen juridiseksi vanhemmaksi voida vahvistaa hänen kaikkia tosiasiallisia vanhempiaan. Tästä syystä lapsella ei myöskään ole laissa säänneltyä oikeutta tavata niitä vanhempiaan, joihin hänellä ei ole juridista suhdetta. Transsukupuolisten perheellistyminen on jo itsessään tavallista vaikeampaa, eikä sitä auta se, että heidän vanhemmuuden määräytymisestä ei ole säännelty lailla ja että translaissa sukupuolen vahvistamiseksi edellytetään yhä lisääntymiskyvyttömyyttä, joka rikkoo henkilön yksityisyyden suojaa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, millaisia mahdollisuuksia ja rajoitteita lainsäädäntö asettaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perheellistymiselle. Tavoitteena oli myös tutkia, millainen sateenkaariperheen lapsen asema on, erityisesti tapaamisoikeuden ja huollon näkökulmasta. Opinnäytetyö on lainopillinen, laadullinen tutkimus, jota täydennettiin haastatteluiden avulla. Keskeisimpinä lähteinä työssä ovat toimineet lait, hallituksen esitykset ja ministeriöiden julkaisut. Lisäksi lähteinä on käytetty asiaankuuluvaa oikeuskirjallisuutta ja sosiaalialan kirjallisuutta.
Samaa sukupuolta olevien avioparien adoptiota koskien haastateltiin adoptiojärjestöjen työntekijöitä. Haastatteluissa selvisi, että kansainvälinen adoptio ei tämän hetken tietojen mukaan ole ainakaan kovin helposti toteutettavissa oleva perheellistymisen keino samaa sukupuolta oleville pareille. Kotimaan adoptioon samaa sukupuolta olevilla aviopareilla puolestaan ei näy olevan lähtökohtaisesti mitään esteitä. Mahdollisuuksia adoptiolapsen saamiseen saattavat kuitenkin heikentää syntymävanhempien esittämät toiveet adoptiovanhemmista. Sukupuolineutraalin avioliittolain myötä äidin avioliittoon perustuvaa isyysolettamaa ei ulotettu koskemaan naispareja. Oikeutta hedelmöityshoitojen saamiseen yhdessä ei myöskään annettu lakimuutoksen yhteydessä. Naisparin sosiaalisen vanhemman suostumus hedelmöityshoitoihin ei täten johda juridiseen vanhemmuuteen. Isyyslain uudistuksessa mahdollistettiin isyyden tunnustus jo ennen lapsen syntymää. Mahdollisuus tähän on kuitenkin ainoastaan lapsen oletetulla biologisella isällä, joten sateenkaariperheiden lapsen juridinen asema perheessä voidaan yhä vahvistaa vasta hänen syntymänsä jälkeen perheen sisäisellä adoptiolla. Tämä eriarvoinen kohtelu asettaa sateenkaariperheiden lapset turvattomampaan asemaan heteroparien lapsiin verrattuna. Useamman kuin kahden vanhemman perheissä ongelmallista lapsen kannalta on se, ettei lapsen juridiseksi vanhemmaksi voida vahvistaa hänen kaikkia tosiasiallisia vanhempiaan. Tästä syystä lapsella ei myöskään ole laissa säänneltyä oikeutta tavata niitä vanhempiaan, joihin hänellä ei ole juridista suhdetta. Transsukupuolisten perheellistyminen on jo itsessään tavallista vaikeampaa, eikä sitä auta se, että heidän vanhemmuuden määräytymisestä ei ole säännelty lailla ja että translaissa sukupuolen vahvistamiseksi edellytetään yhä lisääntymiskyvyttömyyttä, joka rikkoo henkilön yksityisyyden suojaa.