”Minä asun lastenkodissa, mitä sitten? Olen hyvä juuri tällaisena” : Lastensuojelu sosiaalisessa mediassa, käsityksiä ja kokemuksia lastensuojelusta
Niinistö, Mari (2016)
Niinistö, Mari
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2016
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603313694
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603313694
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä sosiaalisessa mediassa puhutaan lastensuojelusta, mitkä asiat lastensuojelun asiakkaat kokevat toimiviksi ja tärkeiksi, mitä epäkohtia lastensuojelun asiakkaat kokevat toiminnassa sekä millaisia käsityksiä lastensuojelusta on niillä kirjoittajilla, joilla ei ole omaa kokemusta. Tarkoituksena on tuoda esille mahdollisimman monipuolinen kuva lastensuojelusta sosiaalisessa mediassa. Olen nostanut esille sekä itsensä lastensuojelunasiakkaiksi määrittelevien henkilöiden kokemuksia että henkilöiden käsityksiä, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta. Lastensuojelun asiakkaista puhuessani tarkoitan sekä nuoria että heidän vanhempiaan, jotka itsensä näin määrittelevät.
Tutkimuksessani olen käyttänyt laadullista tutkimusmenetelmää. Kaikki aineistot olen kerännyt vuodelta 2014 sosiaalisesta mediasta. Sosiaalisen median sivuista olen ottanut mukaan tutkimukseeni Facebookin, Youtuben, blogit, Twitterin, keskustelupalstat, Ask.fm:n sekä nettiartikkeleiden kommenttikentät. Kaikki sosiaalisesta mediasta keräämäni aineiston tuli olla julkista kenelle tahansa henkilölle. Tulosten analyysissä käytin teemoittelua sekä luokittelua.
Nuorten positiivissa kokemuksissa nousee esille turvallinen ja vakaa arki, aito kuuntelu sekä heidän mielipiteidensä huomiointi. Vanhempien positiiviset kokemukset liittyvät henkilökunnan arvostavaan tapaan kohdata heidät vanhempina. Vanhemmat kokevat myös ensitapaamisen sekä emotionaalisen tuen hyvin tärkeäksi. Nuorten negatiivisissa kokemuksissa käy ilmi henkilökunnan ajanpuute tavallisessa arjessa sekä muiden nuorten huono käytös. Nuoret kokevat myös rangaistukset liian suuriksi tekoon nähden. Vanhemmat taas kokevat, että heidät suljetaan pois lapsen elämästä. Vanhemmista tuntuu, ettei heidän mielipiteellään ole mitään väliä.
Lastensuojelua ulkopuolisina kommentoivien kirjoituksissa nousee esille lastensuojelun leimautuminen usein pelkäksi huostaanotoksi. Moni kirjoittaja kuvailee kommenteissaan sosiaalityöntekijöitä julmiksi ja tunteettomiksi. Jos kommentoijalla on tuttu esimerkiksi sijoitettuna tai hän tuntee sosiaalityöntekijän vapaa-ajalta, ovat käsitykset lastensuojelusta huomattavasti positiivisempia.
Tutkimuksessani olen käyttänyt laadullista tutkimusmenetelmää. Kaikki aineistot olen kerännyt vuodelta 2014 sosiaalisesta mediasta. Sosiaalisen median sivuista olen ottanut mukaan tutkimukseeni Facebookin, Youtuben, blogit, Twitterin, keskustelupalstat, Ask.fm:n sekä nettiartikkeleiden kommenttikentät. Kaikki sosiaalisesta mediasta keräämäni aineiston tuli olla julkista kenelle tahansa henkilölle. Tulosten analyysissä käytin teemoittelua sekä luokittelua.
Nuorten positiivissa kokemuksissa nousee esille turvallinen ja vakaa arki, aito kuuntelu sekä heidän mielipiteidensä huomiointi. Vanhempien positiiviset kokemukset liittyvät henkilökunnan arvostavaan tapaan kohdata heidät vanhempina. Vanhemmat kokevat myös ensitapaamisen sekä emotionaalisen tuen hyvin tärkeäksi. Nuorten negatiivisissa kokemuksissa käy ilmi henkilökunnan ajanpuute tavallisessa arjessa sekä muiden nuorten huono käytös. Nuoret kokevat myös rangaistukset liian suuriksi tekoon nähden. Vanhemmat taas kokevat, että heidät suljetaan pois lapsen elämästä. Vanhemmista tuntuu, ettei heidän mielipiteellään ole mitään väliä.
Lastensuojelua ulkopuolisina kommentoivien kirjoituksissa nousee esille lastensuojelun leimautuminen usein pelkäksi huostaanotoksi. Moni kirjoittaja kuvailee kommenteissaan sosiaalityöntekijöitä julmiksi ja tunteettomiksi. Jos kommentoijalla on tuttu esimerkiksi sijoitettuna tai hän tuntee sosiaalityöntekijän vapaa-ajalta, ovat käsitykset lastensuojelusta huomattavasti positiivisempia.