Valvottu koevapaus päihdehoidossa -seminaari : Viranomaisyhteistyön kehittäminen
Saarenpää, Jasmine (2016)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603233525
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603233525
Tiivistelmä
Valvottu koevapaus on vuonna 2006 käyttöön otettu hallitun vapauttamisen järjestelmä, jossa vanki sijoitetaan valvotusti vankilan ulkopuolelle ennen ehdonalaista vapauttamista tai rangaistuksen päättymistä. Koevapauteen sisällytetään toimintavelvollisuus, joka voi yksilöllisesti olla muun muassa työtä, opiskelua tai kuntoutusta. Tämä opinnäytetyö toteutettiin osana Laurea-ammattikorkeakoulun ja A-klinikkasäätiön yhteistä Valvottu koevapaus päihdehoidossa -kehittämishanketta, jonka tavoitteena oli rikosseuraamusasiakkaiden päihdekuntoutuksen kehittäminen. Erityisesti hanke kohdentui valvotun koevapauden suorittamiseen päihdehoidossa. Valtaosa Suomen vangeista on päihdeongelmaisia, ja muuta väestöä heikomman yhteiskunnallisen aseman johdosta rikosseuraamusasiakkaiden voidaan katsoa olevan päihdeongelmaisten marginaaliryhmässä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tukea valvotun koevapauden ja päihdehoidon yhdistämiseen liittyvää toimijoiden yhteistyötä seminaaritoiminnan keinoin. Tavoitteena oli toteuttaa kehittämis- ja vaikuttamistoimintaan pyrkivä Valvottu koevapaus päihdehoidossa -hankkeen loppuseminaari, joka toimisi foorumina koevapauksien ja päihdehoidon toimijoille, tarjoaisi mahdollisuuden verkostoitumiseen ja vuoropuheluun sekä esittelisi hankkeen tutkimustulokset. Lisäksi seminaarissa toteutettiin workshop-toimintaa, jonka tavoitteena oli mahdollistaa monialainen keskustelu, jossa tarkasteltaisiin yhdistettyyn koevapauteen ja päihdehoitoon liittyviä hyviä käytäntöjä, haasteita ja mahdollisuuksia sekä viranomaisyhteistyön kehittämistä. Osana toimintaa toteutettiin myös kvantitatiivinen kysely. Se toimi sekä seminaari- ja workshop-toiminnan palautelomakkeena että kartoitti seminaariosallistujien näkemyksiä valvotun koevapauden ja päihdehoidon yhdistämisen kehittämisestä oman työn näkökulmasta sekä oman yksikön kapasiteetista vastata päihdehoidossa olevien koevapauslaisten tarpeisiin.
Palautekysely osoitti että seminaari koettiin hyödyllisenä ja onnistuneena. Seminaarin aihetta pidettiin tärkeänä, se toi valvottuun koevapauteen ja päihdekuntoutukseen liittyviä uusia näkökulmia ja palveli verkostoitumista. Workshop-toiminta koettiin toimivasti järjestetyksi, ja työskentelyssä oli mahdollista tarkastella monialaisesti valvotun koevapauden ja päihdehoidon yhdistämiseen liittyviä kehittämisentarpeita, hyviä käytäntöjä, yhteistyön kehittämistä sekä heikkouksia ja vahvuuksia. Yhdistetyn koevapauden ja päihdehoidon kehittämisen sekä organisaatiokohtaisten valmiuksien osalta voitiin havaita selkeitä kokonaisuuksia. Suurimpien kehittämistarpeiden ja onnistumisen edellytysten nähtiin olevan pitkälti samoja; valvotun koevapauden ja päihdehoidon yhdistäminen edellyttää tiivistä ja onnistunutta toimijoiden välistä yhteistyötä, huolellista suunnittelua, kattavaa informointia ja käytäntöjen yhtenäistämistä niin yksikkö- kuin valtakunnallisella tasolla.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tukea valvotun koevapauden ja päihdehoidon yhdistämiseen liittyvää toimijoiden yhteistyötä seminaaritoiminnan keinoin. Tavoitteena oli toteuttaa kehittämis- ja vaikuttamistoimintaan pyrkivä Valvottu koevapaus päihdehoidossa -hankkeen loppuseminaari, joka toimisi foorumina koevapauksien ja päihdehoidon toimijoille, tarjoaisi mahdollisuuden verkostoitumiseen ja vuoropuheluun sekä esittelisi hankkeen tutkimustulokset. Lisäksi seminaarissa toteutettiin workshop-toimintaa, jonka tavoitteena oli mahdollistaa monialainen keskustelu, jossa tarkasteltaisiin yhdistettyyn koevapauteen ja päihdehoitoon liittyviä hyviä käytäntöjä, haasteita ja mahdollisuuksia sekä viranomaisyhteistyön kehittämistä. Osana toimintaa toteutettiin myös kvantitatiivinen kysely. Se toimi sekä seminaari- ja workshop-toiminnan palautelomakkeena että kartoitti seminaariosallistujien näkemyksiä valvotun koevapauden ja päihdehoidon yhdistämisen kehittämisestä oman työn näkökulmasta sekä oman yksikön kapasiteetista vastata päihdehoidossa olevien koevapauslaisten tarpeisiin.
Palautekysely osoitti että seminaari koettiin hyödyllisenä ja onnistuneena. Seminaarin aihetta pidettiin tärkeänä, se toi valvottuun koevapauteen ja päihdekuntoutukseen liittyviä uusia näkökulmia ja palveli verkostoitumista. Workshop-toiminta koettiin toimivasti järjestetyksi, ja työskentelyssä oli mahdollista tarkastella monialaisesti valvotun koevapauden ja päihdehoidon yhdistämiseen liittyviä kehittämisentarpeita, hyviä käytäntöjä, yhteistyön kehittämistä sekä heikkouksia ja vahvuuksia. Yhdistetyn koevapauden ja päihdehoidon kehittämisen sekä organisaatiokohtaisten valmiuksien osalta voitiin havaita selkeitä kokonaisuuksia. Suurimpien kehittämistarpeiden ja onnistumisen edellytysten nähtiin olevan pitkälti samoja; valvotun koevapauden ja päihdehoidon yhdistäminen edellyttää tiivistä ja onnistunutta toimijoiden välistä yhteistyötä, huolellista suunnittelua, kattavaa informointia ja käytäntöjen yhtenäistämistä niin yksikkö- kuin valtakunnallisella tasolla.