Yläasteikäisten nuorten liikuntaharrastukset ja syrjäytyminen : Kysely 7.- ja 9.- luokkalaisille nuorille
Kurppa, Katariina; Väliniemi, Kaisa (2016)
Kurppa, Katariina
Väliniemi, Kaisa
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603143149
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603143149
Tiivistelmä
Nuorten syrjäytyminen on viime aikoina puhuttanut paljon. Nuorten vapaa-ajan liikunta vähenee samalla, kun istuva elämäntyyli lisääntyy. Sosioekonomiset terveyserot Suomessa lisääntyvät, mikä saattaa vähentää nuorten liikunnallisuutta ja nostaa nuorten syrjäytymisen riskiä. Yksi iso lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevä tekijä on harrastustoiminta. Nuorten liikunnallisuus ja liikuntaharrastukset tukevat hyvinvointia ja sitä kautta ehkäisevät syrjäytymistä ja terveyseroja. Nuoret itse määrittelevät yhdeksi tärkeimmäksi syrjäytymiseen johtavaksi tekijäksi ystävyyssuhteiden vähäisyyden tai niiden kokonaan puuttumisen.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Jaakko Ilkan koulun 7.- ja 9.- luokkalais-ten liikunnallista harrastuneisuutta sekä syrjäytymistä. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, minkälaisia viitteitä nuorten syrjäytymisestä esiintyy ja voiko liikuntaharrastusten avulla ehkäistä nuorten syrjäytymistä sekä miten nuoret kokevat kouluterveydenhoitajan tuen tarpeen liikuntaan kannustamisessa. Tavoite on, että terveydenhoitajat voisivat hyödyntää saatuja tuloksia.
Opinnäytetyö on toteutettu määrällisellä tutkimusmenetelmällä kyselylomakkeen avulla. Kysely lähetettiin 330 oppilaalle ja vastattuina niitä palautui 298 kappaletta. Tähän työhön hyväksyttiin 296 vastausta. Tässä työssä kävi ilmi, että Jaakko Ilkan koulun 7.- ja 9.- luokkalaisista nuorista suurin osa harrasti liikuntaa riittävästi. Suurimmalla osalla liikkuvista nuorista myös vanhemmat harrastivat liikuntaa tai ainakin kannustivat nuoria liikkumaan. Liikuntaa harrastamattomista 9 % koki olevansa syrjäytymisvaarassa. Liikuntaa harrastavista 5,4 % koki olevansa syrjäytymisvaarassa. Tässä työssä näyttäisi siis siltä, että liikunnalla on merkitystä nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Liikuntaa harrastamattomien osalta kouluterveydenhoitajan antaman tuen ja kannustuksen tarve jäi melko vähäiseksi. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli kuitenkin jutellut liikunnasta terveydenhoitajan kanssa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Jaakko Ilkan koulun 7.- ja 9.- luokkalais-ten liikunnallista harrastuneisuutta sekä syrjäytymistä. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, minkälaisia viitteitä nuorten syrjäytymisestä esiintyy ja voiko liikuntaharrastusten avulla ehkäistä nuorten syrjäytymistä sekä miten nuoret kokevat kouluterveydenhoitajan tuen tarpeen liikuntaan kannustamisessa. Tavoite on, että terveydenhoitajat voisivat hyödyntää saatuja tuloksia.
Opinnäytetyö on toteutettu määrällisellä tutkimusmenetelmällä kyselylomakkeen avulla. Kysely lähetettiin 330 oppilaalle ja vastattuina niitä palautui 298 kappaletta. Tähän työhön hyväksyttiin 296 vastausta. Tässä työssä kävi ilmi, että Jaakko Ilkan koulun 7.- ja 9.- luokkalaisista nuorista suurin osa harrasti liikuntaa riittävästi. Suurimmalla osalla liikkuvista nuorista myös vanhemmat harrastivat liikuntaa tai ainakin kannustivat nuoria liikkumaan. Liikuntaa harrastamattomista 9 % koki olevansa syrjäytymisvaarassa. Liikuntaa harrastavista 5,4 % koki olevansa syrjäytymisvaarassa. Tässä työssä näyttäisi siis siltä, että liikunnalla on merkitystä nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Liikuntaa harrastamattomien osalta kouluterveydenhoitajan antaman tuen ja kannustuksen tarve jäi melko vähäiseksi. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli kuitenkin jutellut liikunnasta terveydenhoitajan kanssa.