Simulaatio-opetus kirurgisen potilaan hoitotyön opettamisen apuvälineenä
Töntsi, Marika (2015)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Töntsi, Marika
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603093014
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603093014
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää simulaatiocase käytettäväksi Laurean Lohjan kampuksella. Tavoitteena oli selvittää opiskelijan aiemman hoitoalan kokemuksen ja iän vaikutusta simulaatioharjoitusten kokemiseen ja niistä oppimiseen sekä vaikuttaako opiskelijan rooli harjoituksessa oppimistulokseen.
Työ toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä ja oppimisympäristönä toimi Terveystori ympäristö Laurean ammattikorkeakoulussa Lohjalla. Teoriapohja kerättiin hakemalla tietoa Laurus-, Medic-, Sage Journals ja Terveysportti -tietokannoista sekä manuaalisesti eli etsittiin tietoa hyödyntäen kirjojen lähteitä. Simulaatiocase rakennettiin teoriatiedon pohjalta. Simulaatiot pidettiin kolmena päivänä kolmelle eri pienryhmälle ja jokainen osallistuja täytti kyselylomakkeen, joka oli laadittu tätä opinnäytetyötä varten. Kyselylomake analysoitiin SPSS-ohjelman avulla, ristiintaulukointia apuna käyttäen.
Simulaatio on harjoitustilanne, jonka tarkoituksena on jäljitellä todellisuutta ja todellisia tilanteita. Simulaatioissa harjoitellaan kliinisiä taitoja, potilaan kohtaamista, vuorovaikutusta ja päätöksentekoa. Simulaatiot tuovat opiskelijalle myös itsevarmuutta toimia potilastyössä. Simulaatioharjoittelulla luodaan myös potilasturvallisuutta, opiskelijat eivät enää harjoittele ensimmäisiä kertoja potilaalla. Simulaatioharjoituksissa voidaan käyttää simulaationukkea tai vapaaehtoista henkilöä. Joissakin harjoituksissa, kuten i.m. pisto -harjoituksissa, on parempi käyttää vapaaehtoista henkilöä, koska näin opiskelija saa oikean tuntuman pistämiseen. Elvytystä harjoiteltaessa ei voida käyttää vapaaehtoista henkilöä ja elvytyksen harjoitteluun on olemassa oma simulaationukke, jota kutsutaan Anne-nukeksi.
Simulaatiocasea muokattiin toimivammaksi ensimmäisen ryhmän jälkeen. Casea ei kuitenkaan muokattu niin paljoa, että tutkimuksen tulokset olisivat olleet vaarassa väärentyä. Tutkimuksessa selvisi, että lähes kaikki opiskelijat kokivat simulaatio-opetuksen hyödyllisenä hoitotyön opetuksessa. Nuoremmat opiskelijat (alle 30-vuotiaat) eivät olleet niin varmoja oppimisestaan kuin yli 31-vuotiaat. Aiemman hoitoalan koulutuksen omaavat opiskelijat olivat samaa mieltä siitä, että saivat harjoituksesta lisää rohkeutta ja varmuutta, mutta opiskelijat joilla ei ole alalta aiempaa koulutusta, olivat täysin samaa mieltä. Simulaatioharjoitukset ovat hyödyllisiä kaikille opiskelijoille aiemmasta kokemuksesta riippumatta, mutta varsinkin opiskelijoille joilla ei ole aiempaa hoitoalan kokemusta.
Jatkotutkimusaiheina voisi olla teorian yhdistämistä käytäntöön simulaatioharjoituksia apuna käyttäen, etiikan oppiminen simulaatiossa ja miten simulaatio-ohjaajan kokemus ja koulutus vaikuttavat opetuksen tulokseen.
Työ toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä ja oppimisympäristönä toimi Terveystori ympäristö Laurean ammattikorkeakoulussa Lohjalla. Teoriapohja kerättiin hakemalla tietoa Laurus-, Medic-, Sage Journals ja Terveysportti -tietokannoista sekä manuaalisesti eli etsittiin tietoa hyödyntäen kirjojen lähteitä. Simulaatiocase rakennettiin teoriatiedon pohjalta. Simulaatiot pidettiin kolmena päivänä kolmelle eri pienryhmälle ja jokainen osallistuja täytti kyselylomakkeen, joka oli laadittu tätä opinnäytetyötä varten. Kyselylomake analysoitiin SPSS-ohjelman avulla, ristiintaulukointia apuna käyttäen.
Simulaatio on harjoitustilanne, jonka tarkoituksena on jäljitellä todellisuutta ja todellisia tilanteita. Simulaatioissa harjoitellaan kliinisiä taitoja, potilaan kohtaamista, vuorovaikutusta ja päätöksentekoa. Simulaatiot tuovat opiskelijalle myös itsevarmuutta toimia potilastyössä. Simulaatioharjoittelulla luodaan myös potilasturvallisuutta, opiskelijat eivät enää harjoittele ensimmäisiä kertoja potilaalla. Simulaatioharjoituksissa voidaan käyttää simulaationukkea tai vapaaehtoista henkilöä. Joissakin harjoituksissa, kuten i.m. pisto -harjoituksissa, on parempi käyttää vapaaehtoista henkilöä, koska näin opiskelija saa oikean tuntuman pistämiseen. Elvytystä harjoiteltaessa ei voida käyttää vapaaehtoista henkilöä ja elvytyksen harjoitteluun on olemassa oma simulaationukke, jota kutsutaan Anne-nukeksi.
Simulaatiocasea muokattiin toimivammaksi ensimmäisen ryhmän jälkeen. Casea ei kuitenkaan muokattu niin paljoa, että tutkimuksen tulokset olisivat olleet vaarassa väärentyä. Tutkimuksessa selvisi, että lähes kaikki opiskelijat kokivat simulaatio-opetuksen hyödyllisenä hoitotyön opetuksessa. Nuoremmat opiskelijat (alle 30-vuotiaat) eivät olleet niin varmoja oppimisestaan kuin yli 31-vuotiaat. Aiemman hoitoalan koulutuksen omaavat opiskelijat olivat samaa mieltä siitä, että saivat harjoituksesta lisää rohkeutta ja varmuutta, mutta opiskelijat joilla ei ole alalta aiempaa koulutusta, olivat täysin samaa mieltä. Simulaatioharjoitukset ovat hyödyllisiä kaikille opiskelijoille aiemmasta kokemuksesta riippumatta, mutta varsinkin opiskelijoille joilla ei ole aiempaa hoitoalan kokemusta.
Jatkotutkimusaiheina voisi olla teorian yhdistämistä käytäntöön simulaatioharjoituksia apuna käyttäen, etiikan oppiminen simulaatiossa ja miten simulaatio-ohjaajan kokemus ja koulutus vaikuttavat opetuksen tulokseen.