Koneohjauksen käyttäminen laadunosoitukseen
Tappola, Mikko (2016)
Tappola, Mikko
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603072911
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603072911
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia koneohjausjärjestelmien mittaustarkkuuksia suhteessa perinteisiin tarkemittausmenetelmiin. Näiden kahden metodin eroja vertailemalla on tarkoitus selvittää mahdollisuus hyödyntää koneohjausjärjestelmiä osana laadunosoitusmenettelyä.
Tutkimukseen liittyviä mittauksia toteutettiin kolmella eri maanrakennustyömaalla Espoossa. Näin toimittiin, jotta saataisiin mahdollisimman kattava vertailuaineisto. Mittaukset suoritettiin yhteistyössä työmaalla toimivien koneohjausjärjestelmällä varustettujen kaivinkoneiden kuljettajien kanssa. Mitattavina rakenteina oli pääasiassa tien eri rakennekerroksia sekä vesihuoltojärjestelmien putkien selkiä.
Saatujen mittausaineistojen käsittely ja tarkistaminen suoritettiin 3D-Win-ohjelmalla ja keskiarvojen ja muiden matemaattisten vertailuarvojen laskemisessa hyödynnettiin Exceliä. Näillä ohjelmilla saatiin selvitettyä koneohjausjärjestelmien tarkkuus niin pintavertailuna kuin yksittäisien pisteiden vertailuina. Molemmilla vertailutavoilla päästiin alle InfraRYLin lopputuotteen laatuvaatimuksien. Silti katveisilla alueilla mittaustarkkuudet eivät olleet yhtä hyviä kuin olettaa saattoi.
Lopullisena johtopäätöksenä voi pitää, että koneohjausjärjestelmää voi hyödyntää osana laadunosoitusmenettelyä. Näin on etenkin silloin, kun rakenne on toteutettu samalla koneohjausjärjestelmällä ja kuljettajille on ohjeistettu tarkemittaus hyvin ja selkeästi.
Tutkimukseen liittyviä mittauksia toteutettiin kolmella eri maanrakennustyömaalla Espoossa. Näin toimittiin, jotta saataisiin mahdollisimman kattava vertailuaineisto. Mittaukset suoritettiin yhteistyössä työmaalla toimivien koneohjausjärjestelmällä varustettujen kaivinkoneiden kuljettajien kanssa. Mitattavina rakenteina oli pääasiassa tien eri rakennekerroksia sekä vesihuoltojärjestelmien putkien selkiä.
Saatujen mittausaineistojen käsittely ja tarkistaminen suoritettiin 3D-Win-ohjelmalla ja keskiarvojen ja muiden matemaattisten vertailuarvojen laskemisessa hyödynnettiin Exceliä. Näillä ohjelmilla saatiin selvitettyä koneohjausjärjestelmien tarkkuus niin pintavertailuna kuin yksittäisien pisteiden vertailuina. Molemmilla vertailutavoilla päästiin alle InfraRYLin lopputuotteen laatuvaatimuksien. Silti katveisilla alueilla mittaustarkkuudet eivät olleet yhtä hyviä kuin olettaa saattoi.
Lopullisena johtopäätöksenä voi pitää, että koneohjausjärjestelmää voi hyödyntää osana laadunosoitusmenettelyä. Näin on etenkin silloin, kun rakenne on toteutettu samalla koneohjausjärjestelmällä ja kuljettajille on ohjeistettu tarkemittaus hyvin ja selkeästi.