Ensihoitajien kuntotestaus
Sopanen, Henna; Ettamo, Iia (2016)
Sopanen, Henna
Ettamo, Iia
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602222525
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602222525
Tiivistelmä
Ensihoitajan työ on fyysisesti kuormittavaa muun muassa potilaan nostamisen ja siir-tämisen vuoksi. Lisäksi vaihtuvat työolosuhteet tuovat työhön lisää haastetta. Ensihoi-tajan työ kuormittaa myös psyykkisesti, mutta tämä opinnäytetyö rajattiin käsittelemään vain fyysistä kuormittumista. Opinnäytetyössä selvitettiin ensihoitajien kuntotestauksen yleisyyttä Suomen sairaanhoitopiireissä. Selvitimme, kuinka yleistä ja säännöllistä ensihoitajien kuntotestaus on ja koetaanko ensihoitajien kuntotestaus tarpeelliseksi. Lisäksi selvitettiin millaiset kuntotestausmallit koetaan tärkeiksi työkyvyn mittarina.
Aineiston keruuseen laadittiin kysely, joka lähetettiin sairaanhoitopiirien ensihoidon vastuulääkäreille. Tulokset analysoitiin käyttäen kvantitatiivista analyysimenetelmää. Taulukot luotiin havainnollistamaan vastauksia. Tulokset esitettiin havainnollistamalla tapausten lukumääriä ja tuomalla esiin niiden välisiä eroavaisuuksia. Avoimet vastaukset analysoitiin laadullisella menetelmällä. Tärkeimmät havainnot koottiin yhteen ja tuotiin esiin opinnäytetyössä.
Kyselytutkimuksessa tuli ilmi, että 13 sairaanhoitopiiristä ainoastaan yhdessä kuntotestattiin ensihoitajia säännöllisesti 1–2 vuoden välein. Neljässä sairaanhoitopiirissä suoritettiin kuntotestaus 3-5 vuoden välein ja kahdeksan sairaanhoitopiiriä ei suorittanut kuntotestausta lainkaan. 27:stä ensihoidon palveluntuottajasta viisi suoritti kuntotestauksen ensihoitajille työhöntulon yhteydessä. Kuitenkin näistä palveluntuottajista kaikki olivat sitä mieltä, että kuntotestaus olisi tärkeää ja tarpeellista.
Opinnäytetyö osoitti, että ensihoitajien kuntotestaus koetaan tarpeelliseksi mutta haas-teelliseksi toteuttaa. Palveluntarjoajilta puuttuu selkeä testimalli, jolla ensihoitajia voisi testata. Jatkotutkimuksen kautta voisi vertailla sopivaa testausmallia ensihoidon tarpeisiin.
Aineiston keruuseen laadittiin kysely, joka lähetettiin sairaanhoitopiirien ensihoidon vastuulääkäreille. Tulokset analysoitiin käyttäen kvantitatiivista analyysimenetelmää. Taulukot luotiin havainnollistamaan vastauksia. Tulokset esitettiin havainnollistamalla tapausten lukumääriä ja tuomalla esiin niiden välisiä eroavaisuuksia. Avoimet vastaukset analysoitiin laadullisella menetelmällä. Tärkeimmät havainnot koottiin yhteen ja tuotiin esiin opinnäytetyössä.
Kyselytutkimuksessa tuli ilmi, että 13 sairaanhoitopiiristä ainoastaan yhdessä kuntotestattiin ensihoitajia säännöllisesti 1–2 vuoden välein. Neljässä sairaanhoitopiirissä suoritettiin kuntotestaus 3-5 vuoden välein ja kahdeksan sairaanhoitopiiriä ei suorittanut kuntotestausta lainkaan. 27:stä ensihoidon palveluntuottajasta viisi suoritti kuntotestauksen ensihoitajille työhöntulon yhteydessä. Kuitenkin näistä palveluntuottajista kaikki olivat sitä mieltä, että kuntotestaus olisi tärkeää ja tarpeellista.
Opinnäytetyö osoitti, että ensihoitajien kuntotestaus koetaan tarpeelliseksi mutta haas-teelliseksi toteuttaa. Palveluntarjoajilta puuttuu selkeä testimalli, jolla ensihoitajia voisi testata. Jatkotutkimuksen kautta voisi vertailla sopivaa testausmallia ensihoidon tarpeisiin.