Aika muistisairauden ensihavainnoista diagnoosiin : omaisen näkökulma
Lahti, Paula (2016)
Lahti, Paula
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602212481
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602212481
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kerätä omaisilta kokemustietoa muistioireisen henkilön hoitoon hakeutumisen prosessista ja kuvata prosessia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Näkökulmana opinnäytetyössä on muistisairauden varhaisen tunnistamisen kehittäminen ja aikainen hoidon aloitus. Teoreettinen viitekehys perustuu tutkittuun tietoon aivojen terveydestä, etenevistä muistisairauksista sekä niiden tutkimuksesta ja hoidosta. Etenevään muistisairauteen ei nykytietämyksen mukaan ole parantavaa hoitoa, mutta parhaimmillaan varhain aloitettu hoito hidastaa sairauden etenemistä ja lisää hyviä elinvuosia omassa kodissa. Varhainen hoidon aloitus edellyttää sairauden varhaista tunnistamista ja toteamista.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tiedonkeruussa käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin viittä muistipotilaan omaista. Kaikilla haastatelluilla henkilöillä läheinen oli saanut Alzheimerin taudin diagnoosin haastattelua edeltäneen vuoden aikana. Aineiston analysointimenetelmänä oli sisällönanalyysi. Yhteistyökumppanina tutkimuksessa oli Hyvinkään kaupungin muistipoliklinikka, jonka kautta haastateltavat rekrytoitiin. Haastattelut toteutettiin joulukuussa 2014 ja tammikuussa 2015.
Tutkimusaineiston pohjalta kuvattiin omaisten kertomuksia ja analysoitiin eri haastatteluiden välisiä yhteneväisyyksiä samaan ilmiöön liittyen. Haastattelujen tuotoksena ilmeni, että omaiset voivat olla ratkaisevassa asemassa muistioireisen henkilön tutkimuksiin hakeutumisessa. Ensihavainnoista tutkimuksiin hakeutumiseen saattaa kestää jopa useita vuosia, ja ensisijaisesti estävät tekijät liittyvät erilaisiin inhimillisiin seikkoihin. Edistävät tekijät liittyvät suurelta osin omaisten aktiivisuuteen. Tutkimustuloksia voivat hyödyntää ainakin terveydenhuollon ammattilaiset. Tulokset avaavat muistipotilaan hoitoon hakeutumisen prosessia ja selvittävät siihen liittyviä tekijöitä kodin näkökulmasta. Ymmärrys hoitoon hakeutumisen kulusta voi lisätä hoitoalalla rohkeutta varhaiseen puuttumiseen ja omaisten tukemiseen muistioireisen saattamisessa hoidon piiriin.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tiedonkeruussa käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin viittä muistipotilaan omaista. Kaikilla haastatelluilla henkilöillä läheinen oli saanut Alzheimerin taudin diagnoosin haastattelua edeltäneen vuoden aikana. Aineiston analysointimenetelmänä oli sisällönanalyysi. Yhteistyökumppanina tutkimuksessa oli Hyvinkään kaupungin muistipoliklinikka, jonka kautta haastateltavat rekrytoitiin. Haastattelut toteutettiin joulukuussa 2014 ja tammikuussa 2015.
Tutkimusaineiston pohjalta kuvattiin omaisten kertomuksia ja analysoitiin eri haastatteluiden välisiä yhteneväisyyksiä samaan ilmiöön liittyen. Haastattelujen tuotoksena ilmeni, että omaiset voivat olla ratkaisevassa asemassa muistioireisen henkilön tutkimuksiin hakeutumisessa. Ensihavainnoista tutkimuksiin hakeutumiseen saattaa kestää jopa useita vuosia, ja ensisijaisesti estävät tekijät liittyvät erilaisiin inhimillisiin seikkoihin. Edistävät tekijät liittyvät suurelta osin omaisten aktiivisuuteen. Tutkimustuloksia voivat hyödyntää ainakin terveydenhuollon ammattilaiset. Tulokset avaavat muistipotilaan hoitoon hakeutumisen prosessia ja selvittävät siihen liittyviä tekijöitä kodin näkökulmasta. Ymmärrys hoitoon hakeutumisen kulusta voi lisätä hoitoalalla rohkeutta varhaiseen puuttumiseen ja omaisten tukemiseen muistioireisen saattamisessa hoidon piiriin.