Omaishoitaja muutostilanteessa : "Rakkaus kuollut ei, vaikka vietiin muu pois meiltä"
Romppala, Jenni (2015)
Romppala, Jenni
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602041937
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602041937
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää, mitä puolisohoitajat tuntevat ja kokevat kohdatessaan omaishoitajuudessa muutostilanteen sekä mitä he ajattelevat hyvinvoinnistaan. Työssäni omaishoitajuuden muutostilanne tarkoittaa hoivan tarvitsijan siirtymistä hoivakotiin tai kuolemaa. Selvitän omaishoitajien voimavaroja sekä mitä he ajattelevat tulevaisuudestaan. Tarkastelen myös, minkälaisista tukitoimista ja toiminnasta puolisohoitajat olisivat kiinnostuneita.
Työni oli kvalitatiivinen, eli laadullinen tutkimus. Aineistoni keräsin haastattelemalla yhteensä kymmentä puolisohoitajaa, viittä naista ja viittä miestä. Haastattelumuotona toimi teemahaastattelu.
Työni tulokset osoittivat, että puolisohoitajilla oli vuosikymmenten pitkä yhteinen historia puolisonsa kanssa ja tätä yhteistä aikaa arvostettiin. Omaishoitajuuden muutostilanteet aiheuttivat monenlaisia tunteita puolisohoitajissa: hoitajat kokivat usein kiitollisuutta puolison hyvästä hoitopaikasta, hoivan tarvitsijan siirryttyä hoivakotiin, toisaalta koettiin kuitenkin syyllisyyttä. Muutos toi myös mukanaan yksinäisyyden kokemuksia ja esiin nousi halu pitää edelleen omaishoitajan roolista kiinni. Puolison kuolema nosti sekä surun, ikävän, kiitollisuuden että helpotuksen tunteita puolisohoitajassa.
Kiinnostusta uudenlaisia tukitoimia tai toimintaa kohtaan ei noussut kuin vain yhdellä omaishoitajalla. Muut olivat tyytyväisiä nykyiseen järjestettyyn toimintaan ja tähän varmasti paljon vaikuttaa se, että haastateltavieni alueella toimii Aijjoos-hanke, joka järjestää monipuolista toimintaa ikäihmisille. Tärkeää olisi kuitenkin tarjota omaishoitajalle tukea juuri sinä hetkenä, kun muutos tapahtuu. Tuen muotona voisi olla esimerkiksi vertaistukiryhmä, johon kokoontuvat muutostilanteessa elävät omaishoitajat.
Työni oli kvalitatiivinen, eli laadullinen tutkimus. Aineistoni keräsin haastattelemalla yhteensä kymmentä puolisohoitajaa, viittä naista ja viittä miestä. Haastattelumuotona toimi teemahaastattelu.
Työni tulokset osoittivat, että puolisohoitajilla oli vuosikymmenten pitkä yhteinen historia puolisonsa kanssa ja tätä yhteistä aikaa arvostettiin. Omaishoitajuuden muutostilanteet aiheuttivat monenlaisia tunteita puolisohoitajissa: hoitajat kokivat usein kiitollisuutta puolison hyvästä hoitopaikasta, hoivan tarvitsijan siirryttyä hoivakotiin, toisaalta koettiin kuitenkin syyllisyyttä. Muutos toi myös mukanaan yksinäisyyden kokemuksia ja esiin nousi halu pitää edelleen omaishoitajan roolista kiinni. Puolison kuolema nosti sekä surun, ikävän, kiitollisuuden että helpotuksen tunteita puolisohoitajassa.
Kiinnostusta uudenlaisia tukitoimia tai toimintaa kohtaan ei noussut kuin vain yhdellä omaishoitajalla. Muut olivat tyytyväisiä nykyiseen järjestettyyn toimintaan ja tähän varmasti paljon vaikuttaa se, että haastateltavieni alueella toimii Aijjoos-hanke, joka järjestää monipuolista toimintaa ikäihmisille. Tärkeää olisi kuitenkin tarjota omaishoitajalle tukea juuri sinä hetkenä, kun muutos tapahtuu. Tuen muotona voisi olla esimerkiksi vertaistukiryhmä, johon kokoontuvat muutostilanteessa elävät omaishoitajat.