Kouluikäisen lapsen kokemus natiiviröntgentutkimuksesta
Riekkinen, Anna-Liisa; Piirainen, Susanna (2015)
Riekkinen, Anna-Liisa
Piirainen, Susanna
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121621123
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121621123
Tiivistelmä
Natiiviröntgentutkimuksia tehtiin Suomessa vuonna 2011 yli 3,24 miljoona, joista lapsille tehtyjä röntgentutkimuksia oli kaikkiaan 8 %. Yleisimpiä lasten natiiviröntgentutkimuksia ovat keuhkojen, ranteen, jalkaterän, varpaiden, nilkan, polven ja kyynärpään tutkimukset. Yleisimpien natiiviröntgentutkimusten joukkoon kuuluvat myös kefalometria ja hampaiston ja leuan panoraamatomografiatutkimukset.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää 7 – 12 -vuotiaiden kouluikäisten lasten kokemuksia natiiviröntgentutkimuksista ennen, aikana ja jälkeen tutkimuksen. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa kouluikäisten lasten kokemuksista natiiviröntgentutkimuksista ennen, aikana ja jälkeen tutkimuksen.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, jossa käytettiin strukturoitua kyselylomaketta. Kyselylomakkeessa oli neljä osiota, joista ensimmäisessä osiossa olivat taustakysymykset. Osioissa kaksi - neljä esitettiin kysymykset tutkimusongelmien mukaan. Tutkimuksen tutkimusongelmina olivat, minkälaisia kokemuksia kouluikäisillä lapsilla oli natiiviröntgentutkimuksesta ennen tutkimusta? Minkälaisia kokemuksia kouluikäisillä lapsilla oli natiiviröntgentutkimuksesta tutkimuksen aikana? Minkälaisia kokemuksia kouluikäisillä lapsilla oli natiiviröntgentutkimuksesta tutkimuksen jälkeen? Yhteistyötä tehtiin ohjaavan opettajan ja yhteistyöhenkilöiden kanssa koko opinnäytetyöprosessin ajan. Palautetta työhön saatiin seminaareissa myös muilta röntgenhoitajaopiskelijoilta ja opettajilta.
Tutkimuksessa oli mukana neljä Pohjois-Savon terveyskeskuksen röntgenosastoa, joihin kuhunkin lähetettiin 20 kyselylomaketta. Kyselylomakkeita tuli takaisin täytettynä 25 kappaletta. Tällöin vastausprosentiksi muodostui 31,25 %. Tulokset analysoitiin ja esitettiin graafisesti kuvioina Webropol -kyselyohjelman avulla. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että 7 – 12 -vuotiaiden kouluikäisten lasten kokemus natiiviröntgentutkimuksesta ennen tutkimusta oli, että 6 % lapsista koki natiiviröntgentutkimuksen pelottavana, 0 % surullisena, 55 % ei erikoisena, 30 % iloisena ja 9 % hauskana. Tuloksista käy ilmi, että 7-12 -vuotiaiden kouluikäisten lasten kokemus natiiviröntgentutkimuksesta tutkimuksen aikana oli, että 6 % lapsista koki natiiviröntgentutkimuksen pelottavana, 2 % surullisena, 48 % ei erikoisena, 29 % iloisena ja 15 % hauskana. Tuloksista käy ilmi, että 7-12 -vuotiaiden kouluikäisten lasten kokemus natiiviröntgentutkimusesta tutkimuksen jälkeen oli, että 0 % lapsista koki natiiviröntgentutkimuksen pelottavana tai surullisena, 29 % ei erikoisena, 48 % iloisena ja 23 % hauskana.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä röntgenhoitajien ohjaamisen osaamista lasten natiiviröntgentutkimuksissa. Röntgenhoitajan tietäessä lapsen kehitysvaiheet, osaa hän kohdata lapsen ja suunnitella ohjauksen toteuttaessaan radiografiatyön prosessia natiiviröntgentutkimuksessa ennen, aikana ja jälkeen tutkimuksen.
Jatkotutkimusaiheina tästä työstä voisi kehittää laajemman tutkimuksen. Tutkimuksen voi tehdä uudestaan terveyskeskustason röntgenosastoilla mutta pidemmällä aineiston keruuajalla, jotta saisi enemmän havaintoyksikköjä tai sairaalatasoisilla röntgenosastoilla, joissa röntgentutkimuksia suoritetaan monipuolisemmin ja päivystyksellisesti. Myös eri kuvausmodaliteeteilla suoritettavat määrälliset tutkimukset olisivat ajankohtaisia, tarpeellisia ja toisivat paljon tietoa röntgenhoitajille ja – opiskelijoille lasten ohjaamisesta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää 7 – 12 -vuotiaiden kouluikäisten lasten kokemuksia natiiviröntgentutkimuksista ennen, aikana ja jälkeen tutkimuksen. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa kouluikäisten lasten kokemuksista natiiviröntgentutkimuksista ennen, aikana ja jälkeen tutkimuksen.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, jossa käytettiin strukturoitua kyselylomaketta. Kyselylomakkeessa oli neljä osiota, joista ensimmäisessä osiossa olivat taustakysymykset. Osioissa kaksi - neljä esitettiin kysymykset tutkimusongelmien mukaan. Tutkimuksen tutkimusongelmina olivat, minkälaisia kokemuksia kouluikäisillä lapsilla oli natiiviröntgentutkimuksesta ennen tutkimusta? Minkälaisia kokemuksia kouluikäisillä lapsilla oli natiiviröntgentutkimuksesta tutkimuksen aikana? Minkälaisia kokemuksia kouluikäisillä lapsilla oli natiiviröntgentutkimuksesta tutkimuksen jälkeen? Yhteistyötä tehtiin ohjaavan opettajan ja yhteistyöhenkilöiden kanssa koko opinnäytetyöprosessin ajan. Palautetta työhön saatiin seminaareissa myös muilta röntgenhoitajaopiskelijoilta ja opettajilta.
Tutkimuksessa oli mukana neljä Pohjois-Savon terveyskeskuksen röntgenosastoa, joihin kuhunkin lähetettiin 20 kyselylomaketta. Kyselylomakkeita tuli takaisin täytettynä 25 kappaletta. Tällöin vastausprosentiksi muodostui 31,25 %. Tulokset analysoitiin ja esitettiin graafisesti kuvioina Webropol -kyselyohjelman avulla. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että 7 – 12 -vuotiaiden kouluikäisten lasten kokemus natiiviröntgentutkimuksesta ennen tutkimusta oli, että 6 % lapsista koki natiiviröntgentutkimuksen pelottavana, 0 % surullisena, 55 % ei erikoisena, 30 % iloisena ja 9 % hauskana. Tuloksista käy ilmi, että 7-12 -vuotiaiden kouluikäisten lasten kokemus natiiviröntgentutkimuksesta tutkimuksen aikana oli, että 6 % lapsista koki natiiviröntgentutkimuksen pelottavana, 2 % surullisena, 48 % ei erikoisena, 29 % iloisena ja 15 % hauskana. Tuloksista käy ilmi, että 7-12 -vuotiaiden kouluikäisten lasten kokemus natiiviröntgentutkimusesta tutkimuksen jälkeen oli, että 0 % lapsista koki natiiviröntgentutkimuksen pelottavana tai surullisena, 29 % ei erikoisena, 48 % iloisena ja 23 % hauskana.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä röntgenhoitajien ohjaamisen osaamista lasten natiiviröntgentutkimuksissa. Röntgenhoitajan tietäessä lapsen kehitysvaiheet, osaa hän kohdata lapsen ja suunnitella ohjauksen toteuttaessaan radiografiatyön prosessia natiiviröntgentutkimuksessa ennen, aikana ja jälkeen tutkimuksen.
Jatkotutkimusaiheina tästä työstä voisi kehittää laajemman tutkimuksen. Tutkimuksen voi tehdä uudestaan terveyskeskustason röntgenosastoilla mutta pidemmällä aineiston keruuajalla, jotta saisi enemmän havaintoyksikköjä tai sairaalatasoisilla röntgenosastoilla, joissa röntgentutkimuksia suoritetaan monipuolisemmin ja päivystyksellisesti. Myös eri kuvausmodaliteeteilla suoritettavat määrälliset tutkimukset olisivat ajankohtaisia, tarpeellisia ja toisivat paljon tietoa röntgenhoitajille ja – opiskelijoille lasten ohjaamisesta.