Pelaavat pojat
Ollila, Riikka (2015)
Ollila, Riikka
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120920009
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120920009
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus ja sen tarkoituksena on kartoittaa, millaisia merkityksiä digitaalisella pelaamisella on paljon pelaaville nuorille miehille. ”Pelaaville pojilla” tarkoitettiin tässä tutkimuksessa nuoria 19 – 25 – vuotiaita, jotka pelaavat digitaalisia pelejä päivittäin. Tutkimustehtävänä oli myös kartoittaa, mitä hyötyjä ja haittoja ”pelaavat pojat” kokevat pelaamisen heille tuovan.
Yhtenä tutkimuksen lähtökohta oli myös pelaamiseen puuttuminen ja pelikasvatus. Miten pelaavien nuorten kanssa töitä tekevät, sekä pelaavien nuorten läheiset voisivat kohdata pelaavan nuoren kunnioittavasti. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, mitkä ovat ne mahdolliset virheet, jotka pelaamiseen puuttuva voi kohtaamisessa tehdä.
Tutkimuksen teoreettis-metodologisina lähtökohtina tarkasteltiin digitaalista pelaamista yleisesti, ongelmapelaamista sekä sosiokulttuurista pelitutkimusta. Empiirisenä aineistona toimi seitsemästä teemahaastattelusta, jotka toteutettiin touko- kesäkuussa 2015, saatu aineisto. Haastatteluiden tulokset on analysoitu sisällönanalyysillä. Tuloksia jäsenneltiin pelaamisen hyötyjen, haittojen sekä merkityksen kautta.
Haastatteluiden pohjalta yhdistäviksi tekijöiksi pelaamisen merkityksen kannalta nousi hyvä ajanviete, harrastus, masennuksen ja pahanolon itsehoitokeino sekä mielen piristäjä ja että se on tärkeä osa elämää ja pelaajan identiteettiä.
Kehittämisideoiksi ja jatkotutkimuskohteiksi nousivat nuoren kohtaaminen, kun epäilee ongelmapelaamista. Pelaamisen arvostus harrastuksena on ensisijaisen tärkeää pelaamiseen puuttujalle. Vanhemmille nuorten omien kokemusten ja pelaamisen merkityksen tietoisuuteen tuominen on myös tärkeää. Tutkimustuloksista voisi rakentaa oppaan vanhemmille, jotta ymmärrys pelaamisesta harrastuksena ja hyödyllisenä ajanvietteenä lisääntyisi.
Yhtenä tutkimuksen lähtökohta oli myös pelaamiseen puuttuminen ja pelikasvatus. Miten pelaavien nuorten kanssa töitä tekevät, sekä pelaavien nuorten läheiset voisivat kohdata pelaavan nuoren kunnioittavasti. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, mitkä ovat ne mahdolliset virheet, jotka pelaamiseen puuttuva voi kohtaamisessa tehdä.
Tutkimuksen teoreettis-metodologisina lähtökohtina tarkasteltiin digitaalista pelaamista yleisesti, ongelmapelaamista sekä sosiokulttuurista pelitutkimusta. Empiirisenä aineistona toimi seitsemästä teemahaastattelusta, jotka toteutettiin touko- kesäkuussa 2015, saatu aineisto. Haastatteluiden tulokset on analysoitu sisällönanalyysillä. Tuloksia jäsenneltiin pelaamisen hyötyjen, haittojen sekä merkityksen kautta.
Haastatteluiden pohjalta yhdistäviksi tekijöiksi pelaamisen merkityksen kannalta nousi hyvä ajanviete, harrastus, masennuksen ja pahanolon itsehoitokeino sekä mielen piristäjä ja että se on tärkeä osa elämää ja pelaajan identiteettiä.
Kehittämisideoiksi ja jatkotutkimuskohteiksi nousivat nuoren kohtaaminen, kun epäilee ongelmapelaamista. Pelaamisen arvostus harrastuksena on ensisijaisen tärkeää pelaamiseen puuttujalle. Vanhemmille nuorten omien kokemusten ja pelaamisen merkityksen tietoisuuteen tuominen on myös tärkeää. Tutkimustuloksista voisi rakentaa oppaan vanhemmille, jotta ymmärrys pelaamisesta harrastuksena ja hyödyllisenä ajanvietteenä lisääntyisi.