Moniammatillinen yhteistyö ja verkostotyöskentely lasten psykiatrisessa hoitotyössä
Aarnio, Pirita; Asikainen, Outi (2015)
Aarnio, Pirita
Asikainen, Outi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120819927
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120819927
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lasten, vanhempien ja ammattilaisten kokemuksia verkostoyhteistyöstä lasten psykiatrian konsultaatiotyöryhmässä. Opinnäytetyössä selvitettiin lasten kokemuksia osallistumisesta konsultaatiotyöryhmän tapaamisiin, vanhempien ja ammattilaisten kokemuksia yhteistyöstä konsultaatiotyöryhmän kanssa ja ammattilaisten kokemuksia eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä lastenpsykiatrisessa hoidossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kyselyihin vastanneiden henkilöiden kokemuksia konsultaatiotyöryhmän kanssa työskentelystä. Opinnäytetyö tehtiin kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin kyselyllä, johon vastasi 45 lasta, 105 vanhempaa ja 232 ammattilaista. Aineiston analysoinnissa käytettiin apuna SPSS-ohjelmaa. Avoimet kysymykset analysoitiin määrällisellä sisällön erittelyllä.
Tuloksista ilmeni, että sekä lasten, vanhempien että ammattilaisten kokemukset konsultaatiotyöryhmän kanssa työskentelystä olivat pääosin positiivisia. Lapset kokivat, että tapaamisissa käsiteltiin oikeita asioita ja niin, että he ymmärsivät käsitellyt asiat. Kolmannes lapsista ei ollut varma, ymmärsikö aikuinen heidän tilanteensa oikein. Kaikkien vastaajien mielestä lasten läsnäolo tapaamisissa oli hyvä asia, kunhan asioita käsiteltiin lapsen ikätason mukaisesti. Vanhemmat kokivat pääosin tulleensa kuulluksi tapaamisissa. He kokivat, että suunnitelmien tekemisessä heidän näkemyksensä asioihin huomioitiin. Vanhemmille jäi tapaamisista hyvä ja toiveikas olo. Ammattilaiset kokivat konsultaatiotyöryhmän toiminnan tärkeäksi ja he kokivat saavansa apua ja tukea omaan työhönsä nopeasti ja joustavasti. Konsultaatiotyöryhmän jalkautuminen kuntiin, lähelle asiakasta koettiin hyvänä asiana. Ammattilaiset kokivat, että yhteinen näkemys perheen ja lapsen tuen tarpeesta löytyi, ja tapaamisten tavoite oli selkeä. Negatiivinen palaute koski konsultaation hintaa ja oman kunnan resurssien puutetta. Ammattilaiset kokivat yhteistyön eri toimijoiden välillä pääsääntöisesti toimivaksi. Työntekijän oman aktiivisuuden koettiin lisäävän yhteistyön sujuvuutta. Hankalaksi asiaksi koettiin eri toimipaikkojen jonotilanteet. Lisäksi luottamuksellisten tietojen käsittely hidasti yhteistyötä joissain tapauksissa. Lapset, vanhemmat ja ammattilaiset pitivät lapsen läsnäoloa tapaamisissa hyvänä asiana, kunhan huomioidaan lapsen ikä ja kehitystaso. Tuloksista voidaan nähdä, että mitä enemmän lapsella on kokemuksia tapaamisista ja mitä vanhempi hän on, sitä enemmän hän ymmärtää käsiteltyjä asioita ja tehtyjä päätöksiä.
Tulosten perusteella kehittämisehdotuksiksi osoittautui tiedonkulun parantamisen tarve ja palveluiden saatavuuden helpottaminen. Työn toivottiin olevan pitkäjänteisempää ja tiiviimpää ja vastuualueita ja toimintamalleja toivottiin selkeämmiksi.
Tuloksista ilmeni, että sekä lasten, vanhempien että ammattilaisten kokemukset konsultaatiotyöryhmän kanssa työskentelystä olivat pääosin positiivisia. Lapset kokivat, että tapaamisissa käsiteltiin oikeita asioita ja niin, että he ymmärsivät käsitellyt asiat. Kolmannes lapsista ei ollut varma, ymmärsikö aikuinen heidän tilanteensa oikein. Kaikkien vastaajien mielestä lasten läsnäolo tapaamisissa oli hyvä asia, kunhan asioita käsiteltiin lapsen ikätason mukaisesti. Vanhemmat kokivat pääosin tulleensa kuulluksi tapaamisissa. He kokivat, että suunnitelmien tekemisessä heidän näkemyksensä asioihin huomioitiin. Vanhemmille jäi tapaamisista hyvä ja toiveikas olo. Ammattilaiset kokivat konsultaatiotyöryhmän toiminnan tärkeäksi ja he kokivat saavansa apua ja tukea omaan työhönsä nopeasti ja joustavasti. Konsultaatiotyöryhmän jalkautuminen kuntiin, lähelle asiakasta koettiin hyvänä asiana. Ammattilaiset kokivat, että yhteinen näkemys perheen ja lapsen tuen tarpeesta löytyi, ja tapaamisten tavoite oli selkeä. Negatiivinen palaute koski konsultaation hintaa ja oman kunnan resurssien puutetta. Ammattilaiset kokivat yhteistyön eri toimijoiden välillä pääsääntöisesti toimivaksi. Työntekijän oman aktiivisuuden koettiin lisäävän yhteistyön sujuvuutta. Hankalaksi asiaksi koettiin eri toimipaikkojen jonotilanteet. Lisäksi luottamuksellisten tietojen käsittely hidasti yhteistyötä joissain tapauksissa. Lapset, vanhemmat ja ammattilaiset pitivät lapsen läsnäoloa tapaamisissa hyvänä asiana, kunhan huomioidaan lapsen ikä ja kehitystaso. Tuloksista voidaan nähdä, että mitä enemmän lapsella on kokemuksia tapaamisista ja mitä vanhempi hän on, sitä enemmän hän ymmärtää käsiteltyjä asioita ja tehtyjä päätöksiä.
Tulosten perusteella kehittämisehdotuksiksi osoittautui tiedonkulun parantamisen tarve ja palveluiden saatavuuden helpottaminen. Työn toivottiin olevan pitkäjänteisempää ja tiiviimpää ja vastuualueita ja toimintamalleja toivottiin selkeämmiksi.