Keinotekoiset varallisuusjärjestelyt ulosotossa
Kujanpää, Sini (2015)
Kujanpää, Sini
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120619563
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120619563
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena on tutkia keinotekoisia varallisuusjärjestelyitä ulosotossa ja tarkastella niitä koskevaa kokonaisuutta. Keinotekoisia varallisuusjärjestelyitä säännellään ulosottokaaressa, ja tavoitteena onkin myös tutkia keinotekoisia varallisuusjärjestelyitä koskevaa lainsäädäntöä. Pyrin tässä opinnäytetyössäni hahmottamaan myös sitä, millainen suhde järjestelyillä on suhteessa muihin oikeudenaloihin ja niistä etenkin rikosoikeuteen.
Keinotekoiset varallisuusjärjestelyt yleistyivät runsaasti 1990-luvun laman vuoksi. Tällöin velalliset käyttivät monenlaisia keinoja ja järjestelyitä välttääkseen ulosmittauksen ja pitääkseen omaisuutensa piilossa velkojiltaan. Tästä syystä ulosottoa sääntelevään lainsäädäntöön haluttiin ottaa mukaan myös keinot keinotekoisten varallisuusjärjestelyiden estämiseksi ja niiden tehottomaksi tekemiseksi vastaisuudessa. Hallituksen vuonna 1998 laatiman esityksen pohjalta laadittiinkin keinotekoisia varallisuusjärjestelyitä koskevat säännökset.
Nykyisessä ulosottokaaressa keinotekoisten varallisuusjärjestelyiden sivuuttamisesta säädetään sen 4 luvun 14 §. Sen mukaan keinotekoinen järjestely voidaan sivuuttaa ja sivullisen omaisuutta voidaan ulosmitata, mikäli voidaan osoittaa, että kyse on keinotekoisesta järjestelystä eikä velallisen omaisuutta saada muuten ulosmitattua kohtuullisessa ajassa. Ulosmittausta ei voida kuitenkaan tehdä, mikäli sivullinen voi osoittaa todennäköiseksi, että se loukkaisi hänen oikeuttaan.
Opinnäytetyöni tavoitteena on tutkia myös sitä, miten ulosottoviranomaiset selvittävät ja arvioivat keinotekoisia varallisuusjärjestelyitä. Haastattelin opinnäytetyötäni varten kahta kihlakunnanulosottomiestä, ja tiedustelin myös heidän mielipidettään nykyisistä selvittämiskeinoista ja niitä koskevista mahdollisista kehittämistarpeista. Tutkin myös keinotekoisia varallisuusjärjestelyitä koskevaa oikeuskäytäntöä sekä keinotekoiseen varallisuusjärjestelyyn vetoamisen edellytyksiä sekä lain että oikeuskäytännön näkökulmasta. Tavoitteena on ottaa myös selvää siitä, kuinka aktiivisesti ulosottotoiminnassa nykyisin UK:n 4 luvun 14 § sovelletaan.
Opinnäytetyöni etenee johdannosta toiseen lukuun, joka käsittelee ulosottotoimintaa ja ulosottomenettelyä yleisellä tasolla. Kolmannessa luvussa puolestaan perehdytään keinotekoisiin varallisuusjärjestelyihin ja muun muassa niitä koskevaan lainsäädäntöön. Neljännessä luvussa käydään läpi aiheeseen liittyvää oikeuskäytäntöä, ja viimeinen luku sisältää pohdintojani ja johtopäätöksiäni keinotekoisista varallisuusjärjestelyistä.
Keinotekoiset varallisuusjärjestelyt yleistyivät runsaasti 1990-luvun laman vuoksi. Tällöin velalliset käyttivät monenlaisia keinoja ja järjestelyitä välttääkseen ulosmittauksen ja pitääkseen omaisuutensa piilossa velkojiltaan. Tästä syystä ulosottoa sääntelevään lainsäädäntöön haluttiin ottaa mukaan myös keinot keinotekoisten varallisuusjärjestelyiden estämiseksi ja niiden tehottomaksi tekemiseksi vastaisuudessa. Hallituksen vuonna 1998 laatiman esityksen pohjalta laadittiinkin keinotekoisia varallisuusjärjestelyitä koskevat säännökset.
Nykyisessä ulosottokaaressa keinotekoisten varallisuusjärjestelyiden sivuuttamisesta säädetään sen 4 luvun 14 §. Sen mukaan keinotekoinen järjestely voidaan sivuuttaa ja sivullisen omaisuutta voidaan ulosmitata, mikäli voidaan osoittaa, että kyse on keinotekoisesta järjestelystä eikä velallisen omaisuutta saada muuten ulosmitattua kohtuullisessa ajassa. Ulosmittausta ei voida kuitenkaan tehdä, mikäli sivullinen voi osoittaa todennäköiseksi, että se loukkaisi hänen oikeuttaan.
Opinnäytetyöni tavoitteena on tutkia myös sitä, miten ulosottoviranomaiset selvittävät ja arvioivat keinotekoisia varallisuusjärjestelyitä. Haastattelin opinnäytetyötäni varten kahta kihlakunnanulosottomiestä, ja tiedustelin myös heidän mielipidettään nykyisistä selvittämiskeinoista ja niitä koskevista mahdollisista kehittämistarpeista. Tutkin myös keinotekoisia varallisuusjärjestelyitä koskevaa oikeuskäytäntöä sekä keinotekoiseen varallisuusjärjestelyyn vetoamisen edellytyksiä sekä lain että oikeuskäytännön näkökulmasta. Tavoitteena on ottaa myös selvää siitä, kuinka aktiivisesti ulosottotoiminnassa nykyisin UK:n 4 luvun 14 § sovelletaan.
Opinnäytetyöni etenee johdannosta toiseen lukuun, joka käsittelee ulosottotoimintaa ja ulosottomenettelyä yleisellä tasolla. Kolmannessa luvussa puolestaan perehdytään keinotekoisiin varallisuusjärjestelyihin ja muun muassa niitä koskevaan lainsäädäntöön. Neljännessä luvussa käydään läpi aiheeseen liittyvää oikeuskäytäntöä, ja viimeinen luku sisältää pohdintojani ja johtopäätöksiäni keinotekoisista varallisuusjärjestelyistä.