Ruoka-allergisen aikuispotilaan ohjaus
Mattila, Anne-Mari; Sofia, Niemelä (2015)
Mattila, Anne-Mari
Sofia, Niemelä
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120218911
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120218911
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa kirjallisuuskatsauksena aikuisten ruoka-allergioista, niiden diagnosoinnista, hoidosta ja ruoka-allergisen aikuispotilaan ohjaamisesta. Opinnäytetyön yhteistyökumppani oli Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (PSHP). Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää: millaisia ruoka-allergioita aikuisilla on, miten aikuisten ruoka-allergia diagnosoidaan ja hoidetaan sekä mitä kuuluu ruoka-allergisen aikuisen ohjaukseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä hoitotyön opiskelijoiden sekä PSHP:n hoitohenkilökunnan tietoutta aikuisten ruoka-allergioista ja ohjauksesta. Tutkimushaut suoritettiin seuraavista elektronisista tietokannoista: CINAHL, Journals@Ovid, Medic ja PubMed. Yhteensä 15 tutkimusta valittiin mukaan kirjallisuuskatsaukseen. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimukset osoittivat, että aikuisten ruoka-allergian esiintyvyys vaihteli 1-3 prosentin välillä. Yleisimmät allergeenit aikuisilla olivat maapähkinä, puupähkinät ja merenelävät. Myös ristiallergia on aikuisilla yleistä. Diagnosoinnin perustana oli oirehistorian selvittäminen. Yleisimmin käytettyjä diagnosointikeinoja olivat ihopistokoe eli prick-testi ja spesifisen IgE:n määrittäminen seerumista. Plasebo-kontrolloitua kaksoissokkokoetta pidetään parhaana diagnosointikeinona, mutta sitä harvoin käytetään käytännössä. Tutkimustulosten perusteella ruoka-allergian hoitokeinoihin kuuluu allergeenien täydellinen välttäminen ja adrenaliini-injektorin käyttäminen anafylaktisten oireiden ilmaantuessa. Ruokasiedätyshoitomuodot antavat lupaavia tuloksia ruoka-allergian hoidossa. Erityisesti suun kautta tapahtuvaa siedätystä pidetään parhaana siedätyshoitomuotona. Ruoka-allergian ohjauksessa on tärkeää potilaslähtöisyys. Ohjauksessa tulee kiinnittää huomiota varsinkin varautumiseen kodin ulkopuolella tapahtuviin vahinkoaltistuksiin.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta aikuisten ruoka-allergian olevan kasvava ongelma ja sitä tulisi jatkossa tutkia lisää. Myös diagnosointi- ja hoitokeinojen kehittämiseen tulisi panostaa niissä ilmenevien haasteiden vuoksi. Ruoka-allergisen aikuispotilaan ohjauksesta ei löydy tietoa, joten sitä koskevat jatkotutkimukset olisivat tarpeen.
Tutkimukset osoittivat, että aikuisten ruoka-allergian esiintyvyys vaihteli 1-3 prosentin välillä. Yleisimmät allergeenit aikuisilla olivat maapähkinä, puupähkinät ja merenelävät. Myös ristiallergia on aikuisilla yleistä. Diagnosoinnin perustana oli oirehistorian selvittäminen. Yleisimmin käytettyjä diagnosointikeinoja olivat ihopistokoe eli prick-testi ja spesifisen IgE:n määrittäminen seerumista. Plasebo-kontrolloitua kaksoissokkokoetta pidetään parhaana diagnosointikeinona, mutta sitä harvoin käytetään käytännössä. Tutkimustulosten perusteella ruoka-allergian hoitokeinoihin kuuluu allergeenien täydellinen välttäminen ja adrenaliini-injektorin käyttäminen anafylaktisten oireiden ilmaantuessa. Ruokasiedätyshoitomuodot antavat lupaavia tuloksia ruoka-allergian hoidossa. Erityisesti suun kautta tapahtuvaa siedätystä pidetään parhaana siedätyshoitomuotona. Ruoka-allergian ohjauksessa on tärkeää potilaslähtöisyys. Ohjauksessa tulee kiinnittää huomiota varsinkin varautumiseen kodin ulkopuolella tapahtuviin vahinkoaltistuksiin.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta aikuisten ruoka-allergian olevan kasvava ongelma ja sitä tulisi jatkossa tutkia lisää. Myös diagnosointi- ja hoitokeinojen kehittämiseen tulisi panostaa niissä ilmenevien haasteiden vuoksi. Ruoka-allergisen aikuispotilaan ohjauksesta ei löydy tietoa, joten sitä koskevat jatkotutkimukset olisivat tarpeen.