Sydämensiirtopotilas ja elämänlaatu : potilaiden kokemuksia leikkauksen jälkeen
Lahti, Jenika (2015)
Lahti, Jenika
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120118805
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120118805
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda esille sydämensiirtopotilaiden kokemuksia leikkauksen jälkeisestä elämänlaadusta sekä kokemuksia ja toiveita leikkauksen jälkeisestä hoitotyöstä. Opinnäytetyön tehtävinä on selvittää minkälaisia kokemuksia sydämensiirtopotilailla on leikkauksen jälkeisestä elämänlaadusta, ja minkälaisia kokemuksia ja toiveita sydämensiirtopotilailla on leikkauksen jälkeisestä hoitotyöstä. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa sydämensiirtopotilaan kokemuksista ja toiveista leikkauksen jälkeisestä hoitotyöstä sekä elämänlaadusta, jota voidaan käyttää hoitotyön ja ohjauksen kehittämiseksi. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu työn kannalta keskeisimpien käsitteiden ja niiden välisten suhteiden ympärille. Keskeisimpinä käsitteinä työssä on elämänlaatu, sydämensiirto, sydämensiirtopotilas ja hoitotyö. Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä, jossa aineisto hankittiin teemahaastatteluiden avulla. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Haastateltavat kokivat elämänlaatunsa parantuneen sydämensiirron jälkeen. Merkittävimmät tulokset elämänlaadun paranemisessa saavutettiin fyysisen toimintakyvyn ja roolitoiminnan osa-alueilla. Myös tarmokkuuden koettiin parantuneen samassa suhteessa kuin fyysisten osa-alueiden. Ne haastateltavat, jotka olivat sairastaneet sydämen vajaatoimintaa lapsesta saakka eivätkä sen vuoksi olleet juuri kyenneet liikkumaan, kokivat fyysisen toimintakyvyn alueella suurimpia parannuksia. Osa haastateltavista oli jaksanut liikkua jonkin verran ennen sydämensiirtoa. Nämä henkilöt kokivat fyysisen toimintakyvyn osa-alueella vähemmän muutoksia, kuin ne henkilöt jotka eivät olleet pystyneet liikkumaan ulkona juuri lainkaan ennen leikkausta. Haastateltavien kokemukset leikkauksen jälkeisestä hoitotyöstä olivat hyvin erilaisia. Kokemukset olivat pääosin positiivisia, erityisesti hoitohenkilökuntaa kiiteltiin asiantuntevasta perehtymisestä potilaan asioihin ja kiireettömästä hoitotyöstä. Jokainen haastateltava toi esille negatiivisia kokemuksia tilanteista joissa he kokivat, etteivät he olleet tulleet kuulluiksi. Potilaat kokivat saaneensa huonoa hoitoa tilanteissa, joissa he joutuivat puolustamaan omia näkökantojaan ja tiedontarpeitaan.
Varsinaisesti suoria kehitysehdotuksia sydämensiirtopotilaan hoitotyöhön haastateltavat eivät tuoneet esille, vaan kehitysehdotukset nousivat esille haastatteluissa tahattomasti, kerrottaessa positiivisista ja negatiivisista kokemuksista. Tärkeimpänä toiveena hoitotyöhön jokainen haastateltava toi esille sen, että hoitohenkilökunta kuuntelisi ja uskoisi potilaita paremmin. Sydämensiirtopotilaiden hoitopolku on pitkä ja he joutuvat monia vuosia kuuntelemaan omaa kehoaan ja vointiaan. Hoitohenkilökunnan tulisi jatkossa luottaa enemmän potilaaseen oman vointinsa asiantuntijana.
Haastateltavat kokivat elämänlaatunsa parantuneen sydämensiirron jälkeen. Merkittävimmät tulokset elämänlaadun paranemisessa saavutettiin fyysisen toimintakyvyn ja roolitoiminnan osa-alueilla. Myös tarmokkuuden koettiin parantuneen samassa suhteessa kuin fyysisten osa-alueiden. Ne haastateltavat, jotka olivat sairastaneet sydämen vajaatoimintaa lapsesta saakka eivätkä sen vuoksi olleet juuri kyenneet liikkumaan, kokivat fyysisen toimintakyvyn alueella suurimpia parannuksia. Osa haastateltavista oli jaksanut liikkua jonkin verran ennen sydämensiirtoa. Nämä henkilöt kokivat fyysisen toimintakyvyn osa-alueella vähemmän muutoksia, kuin ne henkilöt jotka eivät olleet pystyneet liikkumaan ulkona juuri lainkaan ennen leikkausta. Haastateltavien kokemukset leikkauksen jälkeisestä hoitotyöstä olivat hyvin erilaisia. Kokemukset olivat pääosin positiivisia, erityisesti hoitohenkilökuntaa kiiteltiin asiantuntevasta perehtymisestä potilaan asioihin ja kiireettömästä hoitotyöstä. Jokainen haastateltava toi esille negatiivisia kokemuksia tilanteista joissa he kokivat, etteivät he olleet tulleet kuulluiksi. Potilaat kokivat saaneensa huonoa hoitoa tilanteissa, joissa he joutuivat puolustamaan omia näkökantojaan ja tiedontarpeitaan.
Varsinaisesti suoria kehitysehdotuksia sydämensiirtopotilaan hoitotyöhön haastateltavat eivät tuoneet esille, vaan kehitysehdotukset nousivat esille haastatteluissa tahattomasti, kerrottaessa positiivisista ja negatiivisista kokemuksista. Tärkeimpänä toiveena hoitotyöhön jokainen haastateltava toi esille sen, että hoitohenkilökunta kuuntelisi ja uskoisi potilaita paremmin. Sydämensiirtopotilaiden hoitopolku on pitkä ja he joutuvat monia vuosia kuuntelemaan omaa kehoaan ja vointiaan. Hoitohenkilökunnan tulisi jatkossa luottaa enemmän potilaaseen oman vointinsa asiantuntijana.