Perintä ja maksuhäiriömerkinnät : nykytila alle 30-vuotiaiden aikuisten kohderyhmässä ja mistä apua talousongelmiin?
Kauppi, Jarno (2015)
Kauppi, Jarno
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015113018544
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015113018544
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä on tutkittu alle 30-vuotiaiden aikuisten maksuhäiriömerkintöjä. Tavoitteena oli löytää näkökulmia nuorten taloudenhallinnan puutteisiin ja tarjota keinoja talousongelmien ratkaisuun. Työssä painotettiin maksuhäiriöiden nykytilannetta, mutta esiteltiin myös keskeisimpiä tietoja muutoksista vuosina 2006–2014. Tavoitteisiin pyrittiin kuvaamalla perintäprosessia, tutkimalla kohderyhmän maksuhäiriömerkintöjä ja syventämällä tutkimusta asiantuntijahaastatteluilla. Haastattelut suunnattiin viiteen eri puolilla Suomea toimivaan talous- ja velkaneuvontatoimistoon, jotta erot maan eri osissa tulisi riittävässä määrin huomioitua. Perintäprosessista esitettiin keskeisimmät tiedot vapaaehtoisesta, oikeudellisesta ja ulosottoperinnästä sekä yksityishenkilön velkajärjestelystä. Lähdemateriaalina on käytetty keskeistä lainsäädäntöä, Kilpailu- ja kuluttajaviraston julkaisuja, kirjallisuutta ja artikkeleita sekä Suomen Asiakastieto Oy:n julkisia tilastoja.
Maksuhäiriöanalyysi osoitti, että 14.4.2015 mennessä maksuhäiriömerkintöjä oli talletettu 368 900 kuluttajalle. Maksuhäiriöisten määrä kasvoi voimakkaimmin siirryttäessä alle 20-vuotiaiden ryhmästä 20–24-vuotiaiden ryhmään. Asiantuntijahaastatteluissa ilmiötä selitettiin sillä, että velkaantuminen realisoituu maksuhäiriömerkinnöiksi vasta 20-ikävuoden jälkeen. Haastatteluista oli pääteltävissä, että talousosaaminen ei jakaudu tasaisesti kohderyhmässä. Vaikuttaisi edelleen siltä, että sosioekonomisen taustan ja maksuhäiriöiden välillä ei olisi selkeää yhteyttä, vaikka merkintöjen syyksi mainittiin mm. epätyypilliset työsuhteet ja erilaiset kriisit. Haastattelut osoittivat myös, että koulutusjärjestelmä ei tarjoa tällä hetkellä riittävästi talousopetusta. Tutkimuksen perusteella voitaisiin suositella talousopetuksen lisäämistä eri koulutusasteilla, jotta nuorille voitaisiin taata taidot, jotka vallitsevassa luottoyhteiskunnassa ovat välttämättömät. Nuorille tulisi opettaa enemmän talouden perusasioita kuten tulojen ja menojen tasapainotusta ja prosenttilaskua, jotta esimerkiksi lainasta maksettavat korot ymmärrettäisiin paremmin. Nuoria tulisi valmentaa erottamaan välttämättömät ja ei-välttämättömät tarpeet toisistaan, opettaa priorisoimaan tarpeitaan.
Lisätutkimusaiheiksi ehdotetaan seuraavaa: 1) olemassa olevien talousongelmien ratkaisu ja 2) talousongelmien ennaltaehkäisy ja talousopetuksen kehittäminen. Talousongelmien ennaltaehkäisyn kannalta olisi tärkeää kartoittaa tarkemmin mm. talousopetuksen nykytilannetta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ja mitä taitoja kehittämällä tai millaista tietoa lisäämällä talousongelmien syntyä olisi mahdollista ennaltaehkäistä. Talousongelmien ratkaisemiseen keskittyvissä lisätutkimuksissa tavoitteena pitäisi olla sellaisten keinojen tunnistaminen, joilla talousongelmia voisi omatoimisesti pyrkiä ratkaisemaan.
Maksuhäiriöanalyysi osoitti, että 14.4.2015 mennessä maksuhäiriömerkintöjä oli talletettu 368 900 kuluttajalle. Maksuhäiriöisten määrä kasvoi voimakkaimmin siirryttäessä alle 20-vuotiaiden ryhmästä 20–24-vuotiaiden ryhmään. Asiantuntijahaastatteluissa ilmiötä selitettiin sillä, että velkaantuminen realisoituu maksuhäiriömerkinnöiksi vasta 20-ikävuoden jälkeen. Haastatteluista oli pääteltävissä, että talousosaaminen ei jakaudu tasaisesti kohderyhmässä. Vaikuttaisi edelleen siltä, että sosioekonomisen taustan ja maksuhäiriöiden välillä ei olisi selkeää yhteyttä, vaikka merkintöjen syyksi mainittiin mm. epätyypilliset työsuhteet ja erilaiset kriisit. Haastattelut osoittivat myös, että koulutusjärjestelmä ei tarjoa tällä hetkellä riittävästi talousopetusta. Tutkimuksen perusteella voitaisiin suositella talousopetuksen lisäämistä eri koulutusasteilla, jotta nuorille voitaisiin taata taidot, jotka vallitsevassa luottoyhteiskunnassa ovat välttämättömät. Nuorille tulisi opettaa enemmän talouden perusasioita kuten tulojen ja menojen tasapainotusta ja prosenttilaskua, jotta esimerkiksi lainasta maksettavat korot ymmärrettäisiin paremmin. Nuoria tulisi valmentaa erottamaan välttämättömät ja ei-välttämättömät tarpeet toisistaan, opettaa priorisoimaan tarpeitaan.
Lisätutkimusaiheiksi ehdotetaan seuraavaa: 1) olemassa olevien talousongelmien ratkaisu ja 2) talousongelmien ennaltaehkäisy ja talousopetuksen kehittäminen. Talousongelmien ennaltaehkäisyn kannalta olisi tärkeää kartoittaa tarkemmin mm. talousopetuksen nykytilannetta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ja mitä taitoja kehittämällä tai millaista tietoa lisäämällä talousongelmien syntyä olisi mahdollista ennaltaehkäistä. Talousongelmien ratkaisemiseen keskittyvissä lisätutkimuksissa tavoitteena pitäisi olla sellaisten keinojen tunnistaminen, joilla talousongelmia voisi omatoimisesti pyrkiä ratkaisemaan.