Tiedonsaannin oikeudelliset haasteet Dublin III-asetuksen näkökulmasta
Mäkelä, Mia (2015)
Mäkelä, Mia
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015113018378
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015113018378
Tiivistelmä
Tämän työn ensisijainen tarkoitus on löytää vastaus siihen, pystytäänkö Dublin III-asetuksen mukaiset, tiedonvaihtoon liittyvät velvoitteet täyttämään suhteessa kansallisen lainsäädäntömme mahdollistamalla tavalla. Samalla pyritään myös kartoittamaan viranomaisen tiedonsaantioikeuteen liittyviä ongelmakohtia.
Tämän työn metodinen runko nojaa oikeusdogmatiikkaan, jonka keinoin tarkastellaan alaikäisen lapsen etua sekä perheen yhtenäisyyden periaatetta sääteleviä oikeusnormeja vastuumäärittämismenettelyn näkökulmasta. Lisäksi työssä tutkitaan asetuksen mukaista selvittämisvelvollisuutta lapsen asiassa, siihen liittyvää viranomaisen tiedoksisaantioikeutta säätelevää kansallista oikeussäännöstöä, sen systematiikkaa sekä tulkintaa ja sitä, miten asetuksen velvollisuudet limittyvät yhteen tiedonsaantioikeutta sääntelevän kansallisen oikeusnormiston kanssa. Työn aineistona käytetään suoraan sovellettavia Euroopan unionin yhteisön asetuksia sekä direktiivejä, kansainvälisiä yleis- ja ihmisoikeussopimuksia, kansallista lainsäädäntöä sekä lain esitöitä. Lisäksi säännösten tulkinnassa apuna käytetään turvapaikkajuridiikkaa, Euroopan unionin oikeutta, ulkomaalaislakia sekä ihmis- ja perusoikeuksia koskevia artikkeleita sekä oikeuskirjallisuuden julkaisuja.
Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että ulkomaalaisrekisterilain sanamuodoista päätellen tietojensaanti on mahdollista vain hakijasta tai silloin kun henkilöllä on vireillä hakemusasia Suomessa. Tilanteessa, jossa hakija ei ole Suomessa tai tietopyynnön kohteena olevalla henkilöllä ei ole hakemusasiaa vireillä, tietojensaanti ulkomaalaisrekisterilain nojalla on yksiselitteisesti vain; 1)väestötietojärjestelmästä ulkomaalaisrekisteriin merkityn henkilön henkilötiedoista; 2) ja niissä tapahtuneista muutoksista sekä niitä koskevien väestötietojärjestelmän merkintöjen perusteena olevista asiakirjoista sekä; 3) poliisin henkilörekistereistä tietoja henkilön tunnistamiseksi ja tietoja matkustusasiakirjoista. Ilman tietojensaannin kohteena olevan henkilön nimenomaista suostumusta asiassa, ei asetuksen asettamia velvoitteita, suhteessa kansallisen lainsäädäntömme antamiin mahdollisuuksiin, ole mahdollista täysimääräisesti täyttää.
Ongelma johtuu ensisijaisesti Maahanmuuttoviraston tiedonsaantia koskevan kansallisen lain puutteellisuudesta. Lisäksi sosiaalipuolen salassa pidettävän tiedon antoa ohjaava lainsäädäntö on epätarkka ja siten antaa mahdollisuuden lain väärään tulkintaan. Tiedon saannin haasteellisuutta lisää puutteellisen lainsäädännön lisäksi sosiaalihuollon asiakasrekisteritietojen hajanainen ja sirpalemainen kokonaisuus, joka vaikeuttaa ajantasaisen ja olennaisen tiedon löytämistä ja saamista
Tämän työn metodinen runko nojaa oikeusdogmatiikkaan, jonka keinoin tarkastellaan alaikäisen lapsen etua sekä perheen yhtenäisyyden periaatetta sääteleviä oikeusnormeja vastuumäärittämismenettelyn näkökulmasta. Lisäksi työssä tutkitaan asetuksen mukaista selvittämisvelvollisuutta lapsen asiassa, siihen liittyvää viranomaisen tiedoksisaantioikeutta säätelevää kansallista oikeussäännöstöä, sen systematiikkaa sekä tulkintaa ja sitä, miten asetuksen velvollisuudet limittyvät yhteen tiedonsaantioikeutta sääntelevän kansallisen oikeusnormiston kanssa. Työn aineistona käytetään suoraan sovellettavia Euroopan unionin yhteisön asetuksia sekä direktiivejä, kansainvälisiä yleis- ja ihmisoikeussopimuksia, kansallista lainsäädäntöä sekä lain esitöitä. Lisäksi säännösten tulkinnassa apuna käytetään turvapaikkajuridiikkaa, Euroopan unionin oikeutta, ulkomaalaislakia sekä ihmis- ja perusoikeuksia koskevia artikkeleita sekä oikeuskirjallisuuden julkaisuja.
Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että ulkomaalaisrekisterilain sanamuodoista päätellen tietojensaanti on mahdollista vain hakijasta tai silloin kun henkilöllä on vireillä hakemusasia Suomessa. Tilanteessa, jossa hakija ei ole Suomessa tai tietopyynnön kohteena olevalla henkilöllä ei ole hakemusasiaa vireillä, tietojensaanti ulkomaalaisrekisterilain nojalla on yksiselitteisesti vain; 1)väestötietojärjestelmästä ulkomaalaisrekisteriin merkityn henkilön henkilötiedoista; 2) ja niissä tapahtuneista muutoksista sekä niitä koskevien väestötietojärjestelmän merkintöjen perusteena olevista asiakirjoista sekä; 3) poliisin henkilörekistereistä tietoja henkilön tunnistamiseksi ja tietoja matkustusasiakirjoista. Ilman tietojensaannin kohteena olevan henkilön nimenomaista suostumusta asiassa, ei asetuksen asettamia velvoitteita, suhteessa kansallisen lainsäädäntömme antamiin mahdollisuuksiin, ole mahdollista täysimääräisesti täyttää.
Ongelma johtuu ensisijaisesti Maahanmuuttoviraston tiedonsaantia koskevan kansallisen lain puutteellisuudesta. Lisäksi sosiaalipuolen salassa pidettävän tiedon antoa ohjaava lainsäädäntö on epätarkka ja siten antaa mahdollisuuden lain väärään tulkintaan. Tiedon saannin haasteellisuutta lisää puutteellisen lainsäädännön lisäksi sosiaalihuollon asiakasrekisteritietojen hajanainen ja sirpalemainen kokonaisuus, joka vaikeuttaa ajantasaisen ja olennaisen tiedon löytämistä ja saamista