Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjautuminen kuntoutusohjaukseen - toimintamallin kehittäminen Tays, Sydänsairaalassa
Heinonen, Tiina (2015)
Heinonen, Tiina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112617987
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112617987
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on toiminnallinen kehittämistehtävä, jossa luotiin toimintamalliehdotus vastasairastuneen sydämen vajaatoimintapotilaan ohjautumiseksi kuntoutusohjaukseen Tays, Sydänsairaalassa. Toimintamallin tavoitteena on turvata kuntoutusohjauspalvelut kun potilaalla on todettu sydämen vajaatoiminta. Opinnäytetyössä kuvattiin myös nykyinen hoito- ja kuntoutuspolku ja tarkoituksena oli kehittää polkua niin, että kuntoutusohjaus kuuluisi osaksi sydämen vajaatoimintapotilaan hoito- ja kuntoutuspolkua.
Teoreettisena lähtökohtana opinnäytetyössä olivat sydämen vajaatoiminta ja sen hoito, hoito- ja kuntoutuspolku, kuntoutusohjaus sekä arjessa pärjääminen (toimintakyky). Kehittämistyöhön liittyen kokosin aineistoa kirjallisuuden ja tutkimustulosten lisäksi haastattelemalla Tays, Sydänsairaalassa sydämen vajaatoimintapotilaiden hoitoon osallistuvia asiantuntijoita. Haastattelut toteutin yksilöllisinä teemahaastatteluina ja haastatteluteemat muodostuivat teoreettisen kehikon pohjalta. Lisäksi käytin menetelmänä vertailukehittämistä eli benchmarkingia. Vertailin kahden muun sairaanhoitopiirin sydämen vajaatoimintahoitoketjua kuntoutusohjauksen näkökulmasta ja lisäksi toteutin benchmarking tapaamisen vertaillen kuntoutusohjaukseen ohjautumista toiseen pitkäaikaissairauteen liittyen.
Kaikki haastateltavat pitivät sydämen vajaatoimintapotilaiden kuntoutusohjausta tarpeellisena. Erityisesti työikäisten työkykyongelmat ja heitä askarruttava epätietoisuus siitä, pystyykö jatkamaan nykyistä työtään, tuli haastatteluissa esiin. Kuntoutusohjauksen tarpeellisuus vahvistui tarkastellessani sydämen vajaatoimintapotilaiden yleisimpiä arjen haasteita, joita tuli esiin niin teemahaastatteluissa kuin tutkimustiedossakin. Tähän aineistoon perustuen voidaan todeta, että sydämen vajaatoimintaa sairastavan toimintarajoitteet voivat olla laaja-alaisia ja sijoittua monille eri toimintakyvyn alueille. Ongelmat voivat liittyä paitsi fyysiseen suorituskykyyn niin myös psyykkisiin, sosiaalisiin ja ammatillisiin haasteisiin. Ihmisen toimintakykyä ja toimintarajoitteita kuvaavassa ICF-luokituksessa vajaatoimintapotilaiden haasteet tulevat esiin erityisesti suoritusten ja osallistumisen alueilla. Ongelmat ovat kuitenkin yksilöllisiä ja osan toimintakyky säilyy hyvänä.
Moniammatillisen yhteistyön tärkeys sydämen vajaatoimintapotilaiden kokonaishoidossa ja –kuntoutuksessa nousi esiin myös tässä kehittämistyössä. Yhtenä kehittämisehdotuksena jatkoa ajatellen onkin yhteistyön tiivistäminen sydämen vajaatoimintapotilaita hoitavien ammattilaisten kesken, niin erikoissairaanhoidon kuin perusterveydenhuollonkin välillä.
Teoreettisena lähtökohtana opinnäytetyössä olivat sydämen vajaatoiminta ja sen hoito, hoito- ja kuntoutuspolku, kuntoutusohjaus sekä arjessa pärjääminen (toimintakyky). Kehittämistyöhön liittyen kokosin aineistoa kirjallisuuden ja tutkimustulosten lisäksi haastattelemalla Tays, Sydänsairaalassa sydämen vajaatoimintapotilaiden hoitoon osallistuvia asiantuntijoita. Haastattelut toteutin yksilöllisinä teemahaastatteluina ja haastatteluteemat muodostuivat teoreettisen kehikon pohjalta. Lisäksi käytin menetelmänä vertailukehittämistä eli benchmarkingia. Vertailin kahden muun sairaanhoitopiirin sydämen vajaatoimintahoitoketjua kuntoutusohjauksen näkökulmasta ja lisäksi toteutin benchmarking tapaamisen vertaillen kuntoutusohjaukseen ohjautumista toiseen pitkäaikaissairauteen liittyen.
Kaikki haastateltavat pitivät sydämen vajaatoimintapotilaiden kuntoutusohjausta tarpeellisena. Erityisesti työikäisten työkykyongelmat ja heitä askarruttava epätietoisuus siitä, pystyykö jatkamaan nykyistä työtään, tuli haastatteluissa esiin. Kuntoutusohjauksen tarpeellisuus vahvistui tarkastellessani sydämen vajaatoimintapotilaiden yleisimpiä arjen haasteita, joita tuli esiin niin teemahaastatteluissa kuin tutkimustiedossakin. Tähän aineistoon perustuen voidaan todeta, että sydämen vajaatoimintaa sairastavan toimintarajoitteet voivat olla laaja-alaisia ja sijoittua monille eri toimintakyvyn alueille. Ongelmat voivat liittyä paitsi fyysiseen suorituskykyyn niin myös psyykkisiin, sosiaalisiin ja ammatillisiin haasteisiin. Ihmisen toimintakykyä ja toimintarajoitteita kuvaavassa ICF-luokituksessa vajaatoimintapotilaiden haasteet tulevat esiin erityisesti suoritusten ja osallistumisen alueilla. Ongelmat ovat kuitenkin yksilöllisiä ja osan toimintakyky säilyy hyvänä.
Moniammatillisen yhteistyön tärkeys sydämen vajaatoimintapotilaiden kokonaishoidossa ja –kuntoutuksessa nousi esiin myös tässä kehittämistyössä. Yhtenä kehittämisehdotuksena jatkoa ajatellen onkin yhteistyön tiivistäminen sydämen vajaatoimintapotilaita hoitavien ammattilaisten kesken, niin erikoissairaanhoidon kuin perusterveydenhuollonkin välillä.