Varhaiskasvatusikäisten lasten vanhempien kokemuksia digipelisäännöistä
Uhlgren, Lauri (2015)
Uhlgren, Lauri
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112417490
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112417490
Tiivistelmä
Uhlgren, Lauri. Varhaiskasvatusikäisten lasten vanhempien kokemuksia pelisäännöistä. Helsinki, syksy 2015, sivuja 54 , liitteitä 2. Diakonia ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyöni tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatusikäisten lasten vanhempien kokemuksia digipelisäännöistä. Pelisäännöt olen jakanut kasvatukselliseen toimintaan ja sisällölliseen hallintaan. Valitsin varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmat haastatteluun, koska he ovat lapsen pelisääntöjen ensimmäisiä määrittelijöitä ja pelikasvatuksen tarve alkaa jo ennen kouluikää. Selvittämällä pelisääntöjä lapsen pelaamisen alkaessa, saadaan tietoa, miten pelaaminen tulee osaksi lapsen elämää ja millaisia käytäntöjä on käytössä. Tavoitteena lisätä tietoisuutta pelaamisen toteutuksesta varhaiskasvatusikäisten lasten elämässä.
Teemahaastattelut toteutettiin keväällä ja kesällä vuonna 2015 yhteistyössä Helsingin ja Pihtiputaan vanhempien kanssa. Haastattelin yhteensä viittä vanhempaa ja kävin kaikkien kanssa teemoittain tehdyt kysymykset läpi, jotka käsittivät pelisääntöjä perheessä. Haastateltavat olivat 4-6-vuotiaiden lapsien vanhempia. Opinnäytetyön prosessiin kuului Töölön Montessorin leikkikoulu ja Pelitaito projekti. Töölön Montessorin leikkikoulu oli mukana yhteistyössä kahden vanhemman osalta ja Pelitaito on arvioinut teemahaastattelurungon ja antanut tietolähteitä käytettäväksi.
Yleisesti ottaen pelaamiseen suhtauduttiin kielteisesti, pelit koettiin lapsia koukuttavana ja pelien väkivaltaisuus huolestutti vanhempia. Vanhemmat rajaavat pelaamista ajallisesti, mutta sisältö puolen tunteminen on heikompaa. Peliaika lapsilla oli 30-60 minuuttia yhdellä pelikerralla. Vanhemmat kokivat, että liiallisesta pelaamisesta seurasi lapsen levotonta käyttäytymistä. Älylaitteet olivat yleistyneet pelilaitteina ja pelien hankintatapa siirtynyt ladattaviin peleihin. Pelien runsas tarjonta aiheutti haasteita valita peli lapselle. Ikärajoihin ei kiinnitetty huomiota, mutta silti väkivaltaisia pelejä haluttiin välttää. Vanhempien tietoisuus digipelaamisesta koostui pääosin median kautta tulleista uutisoinneista, joissa käsiteltiin pelaamista negatiivisesti. Vanhemmat toivoivat, että tulevaisuudessa päiväkotien kautta saisi tietoa digipelaamisesta teemailtana, ja lapsen siirtyessä kouluun luokanopettajan kautta saisi tietoa pelikasvatuksesta. Näiden lisäksi neuvola mainittiin lapsiperheet tavoittavaksi tahoksi.
Asiasanat: mediakasvatus, pelit, säännöt, varhaiskasvatus, digitaaliset pelit, vanhemmuus
Opinnäytetyöni tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatusikäisten lasten vanhempien kokemuksia digipelisäännöistä. Pelisäännöt olen jakanut kasvatukselliseen toimintaan ja sisällölliseen hallintaan. Valitsin varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmat haastatteluun, koska he ovat lapsen pelisääntöjen ensimmäisiä määrittelijöitä ja pelikasvatuksen tarve alkaa jo ennen kouluikää. Selvittämällä pelisääntöjä lapsen pelaamisen alkaessa, saadaan tietoa, miten pelaaminen tulee osaksi lapsen elämää ja millaisia käytäntöjä on käytössä. Tavoitteena lisätä tietoisuutta pelaamisen toteutuksesta varhaiskasvatusikäisten lasten elämässä.
Teemahaastattelut toteutettiin keväällä ja kesällä vuonna 2015 yhteistyössä Helsingin ja Pihtiputaan vanhempien kanssa. Haastattelin yhteensä viittä vanhempaa ja kävin kaikkien kanssa teemoittain tehdyt kysymykset läpi, jotka käsittivät pelisääntöjä perheessä. Haastateltavat olivat 4-6-vuotiaiden lapsien vanhempia. Opinnäytetyön prosessiin kuului Töölön Montessorin leikkikoulu ja Pelitaito projekti. Töölön Montessorin leikkikoulu oli mukana yhteistyössä kahden vanhemman osalta ja Pelitaito on arvioinut teemahaastattelurungon ja antanut tietolähteitä käytettäväksi.
Yleisesti ottaen pelaamiseen suhtauduttiin kielteisesti, pelit koettiin lapsia koukuttavana ja pelien väkivaltaisuus huolestutti vanhempia. Vanhemmat rajaavat pelaamista ajallisesti, mutta sisältö puolen tunteminen on heikompaa. Peliaika lapsilla oli 30-60 minuuttia yhdellä pelikerralla. Vanhemmat kokivat, että liiallisesta pelaamisesta seurasi lapsen levotonta käyttäytymistä. Älylaitteet olivat yleistyneet pelilaitteina ja pelien hankintatapa siirtynyt ladattaviin peleihin. Pelien runsas tarjonta aiheutti haasteita valita peli lapselle. Ikärajoihin ei kiinnitetty huomiota, mutta silti väkivaltaisia pelejä haluttiin välttää. Vanhempien tietoisuus digipelaamisesta koostui pääosin median kautta tulleista uutisoinneista, joissa käsiteltiin pelaamista negatiivisesti. Vanhemmat toivoivat, että tulevaisuudessa päiväkotien kautta saisi tietoa digipelaamisesta teemailtana, ja lapsen siirtyessä kouluun luokanopettajan kautta saisi tietoa pelikasvatuksesta. Näiden lisäksi neuvola mainittiin lapsiperheet tavoittavaksi tahoksi.
Asiasanat: mediakasvatus, pelit, säännöt, varhaiskasvatus, digitaaliset pelit, vanhemmuus