"Kun ei voi tietää varmuutta onko kipu todellinen" : Muistisairaan kivunhoito ympärivuorokautisessa hoitolaitoksessa
Meriläinen, Sanna-Maaria (2015)
Meriläinen, Sanna-Maaria
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112417400
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112417400
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota työyhteisö voisi hyödyntää muistisairaan kivun hoidossa ja siten parantaa hoitotuloksia ja vaikuttaa näin myönteisesti asukkaan tilanteeseen. Tutkimus on laadullinen, jossa aineisto on kerätty kyselylomakkeella ja käsitelty sisällönanalyysiä hyödyntäen. Teoriaosuudessa kerrotaan lyhyesti ikääntymisestä, muistisairauksista ja niiden vaikutuksista toimintakykyyn sekä kivusta ja kivunhoitomenetelmistä.
Tuloksissa kuvataan hoitajien näkemyksiä muistisairaan kivun hoidosta ja millaisia menetelmiä he käyttävät kivun arvioimiseen. Tarkoituksena oli myös selvittää kivunhoidon haasteita. Tulosten mukaan hoitajilla on hyvä tietämys kivun hoitamisesta, arvioinnista ja arviointiin käytettävistä menetelmistä. Kaikkein haasteellisempana koettiin lääkehoito ja todellisen kivun tunnistaminen. Suurimman osan mielestä lääkehoito on kuitenkin tarpeenmukaista. Kehittämisideoina hoitajat mainitsivat lisäkoulutuksen tarpeen ja yhteisten käytäntöjen sopimisen sekä kivunhoidon kirjallisen arvioimisen.
Tämän tutkimuksen johtopäätöksiä olivat, että työyhteisössä olisi hyvä sopia yhteiset käytännöt kivunhoitoon, kivun arviointi tulisi olla kirjallista ja tarvittavia kipulääkkeitä tulisi hyödyntää enemmän.
Tuloksiin viitaten kivunhoidon kirjallinen arviointi olisikin hyvä jatkotutkimuksen aihe.
Tuloksissa kuvataan hoitajien näkemyksiä muistisairaan kivun hoidosta ja millaisia menetelmiä he käyttävät kivun arvioimiseen. Tarkoituksena oli myös selvittää kivunhoidon haasteita. Tulosten mukaan hoitajilla on hyvä tietämys kivun hoitamisesta, arvioinnista ja arviointiin käytettävistä menetelmistä. Kaikkein haasteellisempana koettiin lääkehoito ja todellisen kivun tunnistaminen. Suurimman osan mielestä lääkehoito on kuitenkin tarpeenmukaista. Kehittämisideoina hoitajat mainitsivat lisäkoulutuksen tarpeen ja yhteisten käytäntöjen sopimisen sekä kivunhoidon kirjallisen arvioimisen.
Tämän tutkimuksen johtopäätöksiä olivat, että työyhteisössä olisi hyvä sopia yhteiset käytännöt kivunhoitoon, kivun arviointi tulisi olla kirjallista ja tarvittavia kipulääkkeitä tulisi hyödyntää enemmän.
Tuloksiin viitaten kivunhoidon kirjallinen arviointi olisikin hyvä jatkotutkimuksen aihe.