Vanhempien kokemuksia nuoren seurakuntaan osallistumisesta
Keskinen, Jenna (2015)
Keskinen, Jenna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111516480
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111516480
Tiivistelmä
OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ
Jenna Keskinen. Vanhempien kokemuksia nuoren seurakuntaan osallistumisesta. Syksy 2015, 55 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyössä tavoitteena oli selvittää vanhempien kokemuksia nuorensa seurakuntaan osallistumisesta. Työssä tutkittiin, onko nuoren seurakunnassa käynti ollut perheelle myönteistä, vaikuttanut vanhempien mielipiteisiin kirkosta tai aktiivisuuteen seurakunnassa. Kohderyhmänä olivat tällä hetkellä Tapiolan seurakunnan nuorisotyön toiminnassa mukana olevien nuorten vanhemmat. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla neljää vanhempaa kasvokkain. Tutkimustapa oli laadullinen. Tutkimus ei ole yleistettävissä, mutta kaikki kokemukset ovat arvokkaita ja kertoivat vanhempien saamista kokemuksista nuorisotyöstä. Haastattelut osoittivat, että vaikka vanhemmat eivät itse ole nuorisotyössä mukana, he silti saavat vaikutteita seurakunnasta nuorensa kautta. Nuori ei tule seurakuntaan yksinään: koti on aina läsnä.
Tutkimuksessa selvisi, että nuoren kokemus kirkosta välittyy vanhemmille. Nuoren kuva kirkosta muutti vanhempien kuvaa kirkosta siten, että molemmilla oli samanlainen kuva. Nuoren seurakuntaan osallistuminen ei tutkimuksen kokemuksien myötä ollut vaikuttanut vanhempien arvoihin. Asenteet seurakuntaa kohtaan muuttuivat nuoren myötä yleisesti myönteisemmiksi. Vanhemmat arvostivat seurakunnan nuorisotyötä. Seurakunta koettiin turvallisena paikkana. Vaikka vanhempi suhtautuisi kriittisesti kirkkoon, voi hän kokea nuoren osallistumisen seurakunnan toimintaan myönteisesti. Vanhemmille oli tärkeintä, että nuorella on hyvä olla.
Tutkimuksen kokemuksia on mahdollista huomioida kehitettäessä seurakunnan nuorisotyötä kohti vanhempien toivomaa suuntaa. Tapiolan seurakunnassa on olennaista toiminnan jatkuminen samankaltaisena, sillä vanhemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Jatkotutkimusaiheena voisi olla kattavamman vaikuttavuustutkimuksen tekeminen. Kiinnostavaa olisi tietää, millaisia kokemuksia vanhemmilla on muualla Suomessa.
Asiasanat: nuorisotyö, vanhemmat, seurakunta, kvalitatiivinen tutkimus
Jenna Keskinen. Vanhempien kokemuksia nuoren seurakuntaan osallistumisesta. Syksy 2015, 55 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyössä tavoitteena oli selvittää vanhempien kokemuksia nuorensa seurakuntaan osallistumisesta. Työssä tutkittiin, onko nuoren seurakunnassa käynti ollut perheelle myönteistä, vaikuttanut vanhempien mielipiteisiin kirkosta tai aktiivisuuteen seurakunnassa. Kohderyhmänä olivat tällä hetkellä Tapiolan seurakunnan nuorisotyön toiminnassa mukana olevien nuorten vanhemmat. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla neljää vanhempaa kasvokkain. Tutkimustapa oli laadullinen. Tutkimus ei ole yleistettävissä, mutta kaikki kokemukset ovat arvokkaita ja kertoivat vanhempien saamista kokemuksista nuorisotyöstä. Haastattelut osoittivat, että vaikka vanhemmat eivät itse ole nuorisotyössä mukana, he silti saavat vaikutteita seurakunnasta nuorensa kautta. Nuori ei tule seurakuntaan yksinään: koti on aina läsnä.
Tutkimuksessa selvisi, että nuoren kokemus kirkosta välittyy vanhemmille. Nuoren kuva kirkosta muutti vanhempien kuvaa kirkosta siten, että molemmilla oli samanlainen kuva. Nuoren seurakuntaan osallistuminen ei tutkimuksen kokemuksien myötä ollut vaikuttanut vanhempien arvoihin. Asenteet seurakuntaa kohtaan muuttuivat nuoren myötä yleisesti myönteisemmiksi. Vanhemmat arvostivat seurakunnan nuorisotyötä. Seurakunta koettiin turvallisena paikkana. Vaikka vanhempi suhtautuisi kriittisesti kirkkoon, voi hän kokea nuoren osallistumisen seurakunnan toimintaan myönteisesti. Vanhemmille oli tärkeintä, että nuorella on hyvä olla.
Tutkimuksen kokemuksia on mahdollista huomioida kehitettäessä seurakunnan nuorisotyötä kohti vanhempien toivomaa suuntaa. Tapiolan seurakunnassa on olennaista toiminnan jatkuminen samankaltaisena, sillä vanhemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Jatkotutkimusaiheena voisi olla kattavamman vaikuttavuustutkimuksen tekeminen. Kiinnostavaa olisi tietää, millaisia kokemuksia vanhemmilla on muualla Suomessa.
Asiasanat: nuorisotyö, vanhemmat, seurakunta, kvalitatiivinen tutkimus