Laitetaax Draamax! : Draamallinen työmenetelmä nuorten elämänhallintaa edistämässä
Väisänen, Emilia; Pietikäinen, Päivi; Silén, Satu (2015)
Väisänen, Emilia
Pietikäinen, Päivi
Silén, Satu
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111416446
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111416446
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä kehitettiin uusi työmenetelmä Iisalmen kaupungin nuorisopalveluille. Opintoihin liittyvissä harjoitteluissa ja projektiopinnoissa keskusteltiin sosiaalialan ammattilaisten kanssa. Keskus-teluissa nousi esille huoli nuorten elämänhallintataitojen puutteellisuudesta. Näistä lähtökohdista kehi-tettiin draamallinen työmenetelmä, jossa näytelmien avulla keskustellaan nuorten kanssa heidän elä-määnsä vaikuttavista valinnoista. Tarkoituksena on saada nuoret ajattelemaan itse omia vaihtoehtojaan ja siten osallistamaan itsensä omaan elämäänsä vaikuttaviin päätöksiin. Pääasiallisena kohderyhmänä ovat yläkouluikäiset ja erityisesti yhdeksäsluokkalaiset nuoret.
Työn teoriapohjan muodostivat nuoruuden kehitystehtävät, draamakasvatus ja osallisuus. Nuoruuden kehitystehtäviä tarkasteltiin muiden muassa Havinghurstin ja Piaget’n teorioihin tukeutuen. Draamakas-vatuksen pohjana käytettiin lehtori Hannu Heikkisen tuotantoa. Draamakasvatuksen työmuodoista tu-tustuttiin TIE- ja Forum-teattereihin, joista löydettiin yhtäläisyyksiä niin opinnäytetyöhön kuin työmene-telmäänkin. Osallisuudesta löydettiin useita lähteitä, joista koottiin yhtenevä kokonaisuus.
Elämänhallinta-käsitteen rajauksen jälkeen päädyttiin luomaan kolme näytelmää, joissa nuoret näyttele-vät rooleja. Näytelmät eivät vaadi harjoittelua etukäteen, vaan ohjaaja lukee näyttelijöille heidän tehtä-vänsä, ja nuoret toimivat ohjeiden mukaan. Tätä varten luotiin myös ohjaajan ohje, joka selventää oh-jaajan roolia. Näytelmissä tehdään valintoja, joiden mukaan näytelmä etenee. Valinnat tekevät katsojat, jotka näin ollen pääsevät osalliseksi näytelmään. Työmenetelmän avulla nuoret saavat valita turvalli-sessa kontekstissa väärin ja tällä tavoin pääsevät pohtimaan valintojensa seurauksia. Tärkeintä ei ole näytelmän onnistuminen, vaan luontevan keskustelun syntyminen pohdintakysymysten avulla näytel-män jälkeen.
Työmenetelmän kehitysprosessia kuvattiin Jämsä-Mannisen kehittämän tuotekehitysprosessin avulla, johon kuuluu: kehittämistarpeen tunnistaminen, ideavaihe, luonnostelu, kehittely ja viimeistely. Opinnäy-tetyön lopputuloksena on pakkaus, joka sisältää kolme erilaista näytelmää, pohdintakysymykset, ohjaa-jan ohjeen sekä valintakortit. Iisalmen kaupungin nuorisopalvelut voivat hyödyntää työmenetelmää eri tilanteissa ja erilaisten ryhmien kanssa. Samalla mallilla on mahdollista kehittää näytelmiä useista erilai-sista aiheista riippuen nuorten omista tarpeista.
Kotibileet-näytelmän toimivuutta kokeiltiin kaksi kertaa, projektiopinnoissa asuntolakurssilla ja Juhani Ahon koulun JOPO-ryhmän kanssa. Toisella kokeilukerralla palautetta kerättiin havainnointilomakkeella, palautelomakkeella ja LINKKI-koulunuoriso-ohjaajan haastattelulla. Palaute oli positiivista, mutta esiin tuli muutamia pieniä kehittämisideoita kuten näytelmien kohtauksien laajentaminen. Kehittämisideat otettiin huomioon työssä, ja näytelmiä muokattiin. Työmenetelmän ideaa voisi kehittää eteenpäin esi-merkiksi nuorten kanssa käytettäväksi tietokonepeliksi. Työmenetelmää voisi myös markkinoida laa-jemmin yläkouluille erityisesti koulusosionomin tai koulukuraattorin käyttöön.
Työn teoriapohjan muodostivat nuoruuden kehitystehtävät, draamakasvatus ja osallisuus. Nuoruuden kehitystehtäviä tarkasteltiin muiden muassa Havinghurstin ja Piaget’n teorioihin tukeutuen. Draamakas-vatuksen pohjana käytettiin lehtori Hannu Heikkisen tuotantoa. Draamakasvatuksen työmuodoista tu-tustuttiin TIE- ja Forum-teattereihin, joista löydettiin yhtäläisyyksiä niin opinnäytetyöhön kuin työmene-telmäänkin. Osallisuudesta löydettiin useita lähteitä, joista koottiin yhtenevä kokonaisuus.
Elämänhallinta-käsitteen rajauksen jälkeen päädyttiin luomaan kolme näytelmää, joissa nuoret näyttele-vät rooleja. Näytelmät eivät vaadi harjoittelua etukäteen, vaan ohjaaja lukee näyttelijöille heidän tehtä-vänsä, ja nuoret toimivat ohjeiden mukaan. Tätä varten luotiin myös ohjaajan ohje, joka selventää oh-jaajan roolia. Näytelmissä tehdään valintoja, joiden mukaan näytelmä etenee. Valinnat tekevät katsojat, jotka näin ollen pääsevät osalliseksi näytelmään. Työmenetelmän avulla nuoret saavat valita turvalli-sessa kontekstissa väärin ja tällä tavoin pääsevät pohtimaan valintojensa seurauksia. Tärkeintä ei ole näytelmän onnistuminen, vaan luontevan keskustelun syntyminen pohdintakysymysten avulla näytel-män jälkeen.
Työmenetelmän kehitysprosessia kuvattiin Jämsä-Mannisen kehittämän tuotekehitysprosessin avulla, johon kuuluu: kehittämistarpeen tunnistaminen, ideavaihe, luonnostelu, kehittely ja viimeistely. Opinnäy-tetyön lopputuloksena on pakkaus, joka sisältää kolme erilaista näytelmää, pohdintakysymykset, ohjaa-jan ohjeen sekä valintakortit. Iisalmen kaupungin nuorisopalvelut voivat hyödyntää työmenetelmää eri tilanteissa ja erilaisten ryhmien kanssa. Samalla mallilla on mahdollista kehittää näytelmiä useista erilai-sista aiheista riippuen nuorten omista tarpeista.
Kotibileet-näytelmän toimivuutta kokeiltiin kaksi kertaa, projektiopinnoissa asuntolakurssilla ja Juhani Ahon koulun JOPO-ryhmän kanssa. Toisella kokeilukerralla palautetta kerättiin havainnointilomakkeella, palautelomakkeella ja LINKKI-koulunuoriso-ohjaajan haastattelulla. Palaute oli positiivista, mutta esiin tuli muutamia pieniä kehittämisideoita kuten näytelmien kohtauksien laajentaminen. Kehittämisideat otettiin huomioon työssä, ja näytelmiä muokattiin. Työmenetelmän ideaa voisi kehittää eteenpäin esi-merkiksi nuorten kanssa käytettäväksi tietokonepeliksi. Työmenetelmää voisi myös markkinoida laa-jemmin yläkouluille erityisesti koulusosionomin tai koulukuraattorin käyttöön.