Jaksanko saattaa?
Orenius, Aija (2015)
Orenius, Aija
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111316416
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111316416
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata, minkälaisia kokemuksia henkilöstöllä on jaksamisestaan saattohoitotyössä. Työssä selvitettiin, mitkä tekijät ovat kuormittavia jaksamisessa ja mitkä tekijät tuovat voimavaroja työhön ja siitä selviytymiseen.
Tutkimusotteena oli laadullinen narratiivinen tutkimus. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla viittä hoitajaa, joilla oli kokemusta saattohoitotyössä ja jotka työskentelivät Hyvinkään sairaalan terveyskeskusosastolla. Haastattelutyyppinä oli avoin haastattelu, joka toteutettiin jokaiselle haastateltavalle toukokuun 2015 aikana. Tarkoituksena oli kuvata hoitajien itsensä kokemana työssä jaksamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
Hoitajien kertomusten ja kokemusten mukaan jaksamista kuormittavat eniten vähentyneet henkilökuntaresurssit ja lisääntyneet muutospaineet. Haastateltavat kokivat osaston tilanteen sekavana muutosvaatimusten edessä ja kiire vaikutti heidän mielestään myös hoidon laatuun. Itse kuoleman kohtaaminen tai kuolema ei vähennä jaksamista, vaikka hoitajat kokivat saattohoitotyön haasteelliseksi. Tuloksissa kuolema ja sen kohtaaminen koettiin luonnollisena osana elämää ja saattohoitotyötä haluttiin tehdä sitoutuneesti ja ammattitaidolla. Omaisten rooli koettiin tärkeäksi erityisesti potilaan kannalta.
Työhyvinvointia ja jaksamista edistivät työyhteisön hyvä ilmapiiri, yhteistyö ja moniammatillisen työryhmän antama tuki. Erittäin tärkeäksi voimavaraksi koettiin saattohoitotilanteiden läpikäyminen ja purkaminen yhdessä henkilöstön kesken. Niiden arvo koettiin suuremmaksi kuin työnohjauksen tarve. Työhyvinvointi heijastui vapaa-aikaan ja hoitajan itsestä huolehtiminen vaikutti työssä jaksamiseen. Haastateltavat kokivat henkisen hyvinvoinnin olevan suhteellisen hyvä, mutta sen jatkumisesta oltiin epävarmoja.
Tutkimusotteena oli laadullinen narratiivinen tutkimus. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla viittä hoitajaa, joilla oli kokemusta saattohoitotyössä ja jotka työskentelivät Hyvinkään sairaalan terveyskeskusosastolla. Haastattelutyyppinä oli avoin haastattelu, joka toteutettiin jokaiselle haastateltavalle toukokuun 2015 aikana. Tarkoituksena oli kuvata hoitajien itsensä kokemana työssä jaksamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
Hoitajien kertomusten ja kokemusten mukaan jaksamista kuormittavat eniten vähentyneet henkilökuntaresurssit ja lisääntyneet muutospaineet. Haastateltavat kokivat osaston tilanteen sekavana muutosvaatimusten edessä ja kiire vaikutti heidän mielestään myös hoidon laatuun. Itse kuoleman kohtaaminen tai kuolema ei vähennä jaksamista, vaikka hoitajat kokivat saattohoitotyön haasteelliseksi. Tuloksissa kuolema ja sen kohtaaminen koettiin luonnollisena osana elämää ja saattohoitotyötä haluttiin tehdä sitoutuneesti ja ammattitaidolla. Omaisten rooli koettiin tärkeäksi erityisesti potilaan kannalta.
Työhyvinvointia ja jaksamista edistivät työyhteisön hyvä ilmapiiri, yhteistyö ja moniammatillisen työryhmän antama tuki. Erittäin tärkeäksi voimavaraksi koettiin saattohoitotilanteiden läpikäyminen ja purkaminen yhdessä henkilöstön kesken. Niiden arvo koettiin suuremmaksi kuin työnohjauksen tarve. Työhyvinvointi heijastui vapaa-aikaan ja hoitajan itsestä huolehtiminen vaikutti työssä jaksamiseen. Haastateltavat kokivat henkisen hyvinvoinnin olevan suhteellisen hyvä, mutta sen jatkumisesta oltiin epävarmoja.