Elämäntapamuutoksen tukeminen ohjauksen avulla - kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Kylliäinen, Eeva (2015)
Kylliäinen, Eeva
Saimaan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111016179
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111016179
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli koota tietoa siitä, miten elämäntapamuutosta voidaan tukea ohjauksen avulla sekä siitä, millainen merkitys vuorovaikutuksella on elämäntapaohjauksessa.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistona käytettiin väitöskirjoja, pro gradu -tutkielmia ja aiheeseen liittyviä artikkeleita ja kirjoja. Aineiston kokonaismäärä oli viisitoista teosta. Kaikissa valituissa aineistoissa käsiteltiin potilaan ohjausta ja vuorovaikutuksen merkitystä ohjauksessa. Aineiston haku suoritettiin tietokannoista Medic, Melinda, Arto ja Google Scholar, sekä lisäksi tehtiin manuaalihakuja.
Tutkimustulokset osoittivat, että motivointi elämäntapamuutokseen ja muutoksen ylläpitäminen ovat elämäntapamuutoksen tärkeimpiä kulmakiviä. Ohjausmenetelmistä keskeisiksi nousivat motivoiva haastattelu, muutosvaihemalli sekä omahoitoon valmentava elämäntapaohjaus. Elämäntapaohjauksen tarkoituksena nähtiin potilaan omien voimavarojen tukeminen niin, että hän pystyisi ottamaan vastuuta itsensä hoidosta ja saavuttamaan hoidolle asetetut tavoitteet. Tutkimukset osoittivat, että ohjauksessa tulisi käyttää useita ohjausmenetelmiä vaikutusten varmistamiseksi.
Vuorovaikutuksen merkitys elämäntapaohjauksessa näkyi potilaan motivaatiota ja omahoitoon sitoutumista vahvistavana tai heikentävänä tekijänä. Vuorovaikutukseltaan hyvä ohjaus perustui potilaan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ohjaustilanteessa. Tutkimuksessa ilmeni, että vuorovaikutus oli potilaan ja hoitajan yhteistä tekemistä, jossa keskeistä oli potilaslähtöisyys, aloitteellisuus, läheisyys ja turvallisuus. Hoitajan vuorovaikutustaidot nousivat keskeiseksi tekijäksi ohjaustilanteen onnistumisessa.
Jatkotutkimuksena voisi tutkia sähköisten sovellusten käyttömahdollisuutta elämäntapamuutoksen tukena ja seurannassa. Sähköiset sovellukset voisivat osaltaan helpottaa ohjaustyössä esiintyvää resurssipulaa, mutta tarkoitus ei olisi kokonaan korvata henkilökohtaista ohjausta. Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää käytännön ohjaustyössä elämäntapamuutoksen tukemisessa sekä ohjaustyön kehittämisessä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistona käytettiin väitöskirjoja, pro gradu -tutkielmia ja aiheeseen liittyviä artikkeleita ja kirjoja. Aineiston kokonaismäärä oli viisitoista teosta. Kaikissa valituissa aineistoissa käsiteltiin potilaan ohjausta ja vuorovaikutuksen merkitystä ohjauksessa. Aineiston haku suoritettiin tietokannoista Medic, Melinda, Arto ja Google Scholar, sekä lisäksi tehtiin manuaalihakuja.
Tutkimustulokset osoittivat, että motivointi elämäntapamuutokseen ja muutoksen ylläpitäminen ovat elämäntapamuutoksen tärkeimpiä kulmakiviä. Ohjausmenetelmistä keskeisiksi nousivat motivoiva haastattelu, muutosvaihemalli sekä omahoitoon valmentava elämäntapaohjaus. Elämäntapaohjauksen tarkoituksena nähtiin potilaan omien voimavarojen tukeminen niin, että hän pystyisi ottamaan vastuuta itsensä hoidosta ja saavuttamaan hoidolle asetetut tavoitteet. Tutkimukset osoittivat, että ohjauksessa tulisi käyttää useita ohjausmenetelmiä vaikutusten varmistamiseksi.
Vuorovaikutuksen merkitys elämäntapaohjauksessa näkyi potilaan motivaatiota ja omahoitoon sitoutumista vahvistavana tai heikentävänä tekijänä. Vuorovaikutukseltaan hyvä ohjaus perustui potilaan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ohjaustilanteessa. Tutkimuksessa ilmeni, että vuorovaikutus oli potilaan ja hoitajan yhteistä tekemistä, jossa keskeistä oli potilaslähtöisyys, aloitteellisuus, läheisyys ja turvallisuus. Hoitajan vuorovaikutustaidot nousivat keskeiseksi tekijäksi ohjaustilanteen onnistumisessa.
Jatkotutkimuksena voisi tutkia sähköisten sovellusten käyttömahdollisuutta elämäntapamuutoksen tukena ja seurannassa. Sähköiset sovellukset voisivat osaltaan helpottaa ohjaustyössä esiintyvää resurssipulaa, mutta tarkoitus ei olisi kokonaan korvata henkilökohtaista ohjausta. Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää käytännön ohjaustyössä elämäntapamuutoksen tukemisessa sekä ohjaustyön kehittämisessä.