Teknologian käyttö päihdekuntoutujien vertaistuessa : Arviointi videovälitteisen vertaistukiryhmän pilotista
Salin-Hämäläinen, Sari; Hyry, Päivi (2015)
Salin-Hämäläinen, Sari
Hyry, Päivi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015110315902
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015110315902
Tiivistelmä
Tammikuussa 2015 käynnistyi videovälitteinen vertaisryhmä A – klinikkasäätiön Päihdesairaalan ja etäällä sijaitsevan paikkakunnan välillä. Vastaavanlaista päihdekuntoutujien vertaistuen muotoa ei ollut aikaisemmin toteutettu. Pilotointi liittyi Päihdehoidon oppimis- ja kehittämiskeskus - hankkeeseen (POKE), minkä tarkoituksena oli varmistaa päihdetyön monimuotoinen osaaminen. Hankkeen yksi kehittämiskohde oli vertaistuki, verkot ja verkostot. Pilotin tärkeimpänä tavoitteena oli tuottaa vertaistukea.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin sekä vertaisryhmän että vertaisohjaajien kokemuksia pilotista. Kokemuksia kerättiin laadullisten menetelmien, kuten vertaisryhmäläisten täyttämien palautelomakkeiden sekä vertaisohjaajien teemahaastattelujen avulla. Vastausten perusteella videovälitteisesti toteutettu vertaisryhmä koettiin toimivaksi. Tekniikan osalta lähinnä äänenlaadussa oli esiintynyt häiriötekijöitä. Vertaisryhmän kokemukset videovälitteisestä vertaistuesta olivat myönteisiä. Vertaisryhmä koki saaneensa tukea toisiltaan ja ryhmän henki oli pysynyt hyvänä. Palautteista kävi ilmi, että vertaisohjaajien omien kokemusten pohjalta saatu apu oli aitoa ja vertaistuen kehittämistä pidettiin hienona asiana.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että teknologia mahdollistaa vertaistuen saavutettavuuden pitkistä välimatkoista huolimatta ja mahdollistaa päihdehoidon kuntouttavan menetelmän käytön myös valtakunnallisesti. Tällä voidaan katsoa olevan merkitystä nimenomaan harvaan asutuille seuduille, joissa on mahdollisesti vain muutama päihdekuntoutuksessa oleva asiakas. Resurssit saattavat olla vähäiset vertaisryhmän järjestämiseksi, jolloin videovälitteisesti toteutettava vertaistuki avaisi täysin uusia mahdollisuuksia.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin sekä vertaisryhmän että vertaisohjaajien kokemuksia pilotista. Kokemuksia kerättiin laadullisten menetelmien, kuten vertaisryhmäläisten täyttämien palautelomakkeiden sekä vertaisohjaajien teemahaastattelujen avulla. Vastausten perusteella videovälitteisesti toteutettu vertaisryhmä koettiin toimivaksi. Tekniikan osalta lähinnä äänenlaadussa oli esiintynyt häiriötekijöitä. Vertaisryhmän kokemukset videovälitteisestä vertaistuesta olivat myönteisiä. Vertaisryhmä koki saaneensa tukea toisiltaan ja ryhmän henki oli pysynyt hyvänä. Palautteista kävi ilmi, että vertaisohjaajien omien kokemusten pohjalta saatu apu oli aitoa ja vertaistuen kehittämistä pidettiin hienona asiana.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että teknologia mahdollistaa vertaistuen saavutettavuuden pitkistä välimatkoista huolimatta ja mahdollistaa päihdehoidon kuntouttavan menetelmän käytön myös valtakunnallisesti. Tällä voidaan katsoa olevan merkitystä nimenomaan harvaan asutuille seuduille, joissa on mahdollisesti vain muutama päihdekuntoutuksessa oleva asiakas. Resurssit saattavat olla vähäiset vertaisryhmän järjestämiseksi, jolloin videovälitteisesti toteutettava vertaistuki avaisi täysin uusia mahdollisuuksia.