Kilpirauhasen vajaatoiminta : tyroksiinihoidon toteutuminen potilaan näkökulmasta
Valkeapää, Ella; Kärkkäinen, Anni (2015)
Valkeapää, Ella
Kärkkäinen, Anni
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102315665
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102315665
Tiivistelmä
Kärkkäinen, Anni & Valkeapää, Ella. Kilpirauhasen vajaatoiminta. Tyroksiinihoidon toteutuminen potilaan näkökulmasta. Helsinki, syksy 2015, 57 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Kilpirauhasen vajaatoiminta on hyvin yleinen sairaus. Naisilla sairauden esiintyvyys on 2–7,5 prosenttia ja miehillä 0,1–2,8 prosenttia. Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan tyroksiinilla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten sairaanhoitajat toteuttavat tyroksiinilääkitystä osastohoidossa ja mitkä tekijät vaikuttavat sen toteutumiseen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa oikeaoppisesta tyroksiinihoidosta hoitoalan ammattilaisille ja potilaille.
Määrällinen aineisto kerättiin kvantitatiivisella kyselylomakkeella, joka ilmestyi Suomen kilpirauhasliiton jäsenlehdessä. Kyselylomakkeessa oli 11 suljettua kysymystä ja yksi avoin kysymys. Jäsenet pystyivät vastaamaan kyselyyn Webropol-ohjelmalla luodulla Internet-kyselyllä, puhelimitse tai lähettämällä vastauksen postissa. Jäsenlehden vastaanottaneista (noin 10 000) 180 vastasi kyselyyn.
Määrällistä aineistoa kuvaillaan frekvenssijakaumalla ja prosentilla. Avoimen kysymyksen saatuja vastauksia analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Analyysiin sopivista vastaajista (n=179) 33 prosenttia ei saanut osastohoidon aikana mahdollisuutta ottaa tyroksiinia eri aikaan sille yhteisvaikutuksellisten lääkkeiden kanssa. 55 prosentille vastaajista ei annettu mahdollisuutta ottaa tyroksiinia oikeaan aikaan. Avoimen kysymyksen vastauksista selvisi, että pääosin syitä virheellisesti toteutettuun lääkehoitoon ovat sairaanhoitajien tiedonpuute, potilaan itsemääräämisoikeuden laiminlyönti, ongelma asenteessa ja organisaatiotason ongelmat.
Tuloksista voidaan päätellä, että tyroksiinihoidon toteuttamisessa on paljon ongelmia. Virheellistä lääkehoitoa pystytään kehittämään eri keinoin, jotka eivät vaadi organisaatiolta tai työntekijöiltä merkittäviä toimenpiteitä. Muutokset työnjaossa, tiedon määrässä ja asenteissa ovat tulevaisuuden kehittämishaasteita.
Asiasanat: kilpirauhasen vajaatoiminta, lääkehoito, tyroksiini, itsemäärääminen, sairaalahoito
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Kilpirauhasen vajaatoiminta on hyvin yleinen sairaus. Naisilla sairauden esiintyvyys on 2–7,5 prosenttia ja miehillä 0,1–2,8 prosenttia. Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan tyroksiinilla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten sairaanhoitajat toteuttavat tyroksiinilääkitystä osastohoidossa ja mitkä tekijät vaikuttavat sen toteutumiseen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa oikeaoppisesta tyroksiinihoidosta hoitoalan ammattilaisille ja potilaille.
Määrällinen aineisto kerättiin kvantitatiivisella kyselylomakkeella, joka ilmestyi Suomen kilpirauhasliiton jäsenlehdessä. Kyselylomakkeessa oli 11 suljettua kysymystä ja yksi avoin kysymys. Jäsenet pystyivät vastaamaan kyselyyn Webropol-ohjelmalla luodulla Internet-kyselyllä, puhelimitse tai lähettämällä vastauksen postissa. Jäsenlehden vastaanottaneista (noin 10 000) 180 vastasi kyselyyn.
Määrällistä aineistoa kuvaillaan frekvenssijakaumalla ja prosentilla. Avoimen kysymyksen saatuja vastauksia analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Analyysiin sopivista vastaajista (n=179) 33 prosenttia ei saanut osastohoidon aikana mahdollisuutta ottaa tyroksiinia eri aikaan sille yhteisvaikutuksellisten lääkkeiden kanssa. 55 prosentille vastaajista ei annettu mahdollisuutta ottaa tyroksiinia oikeaan aikaan. Avoimen kysymyksen vastauksista selvisi, että pääosin syitä virheellisesti toteutettuun lääkehoitoon ovat sairaanhoitajien tiedonpuute, potilaan itsemääräämisoikeuden laiminlyönti, ongelma asenteessa ja organisaatiotason ongelmat.
Tuloksista voidaan päätellä, että tyroksiinihoidon toteuttamisessa on paljon ongelmia. Virheellistä lääkehoitoa pystytään kehittämään eri keinoin, jotka eivät vaadi organisaatiolta tai työntekijöiltä merkittäviä toimenpiteitä. Muutokset työnjaossa, tiedon määrässä ja asenteissa ovat tulevaisuuden kehittämishaasteita.
Asiasanat: kilpirauhasen vajaatoiminta, lääkehoito, tyroksiini, itsemäärääminen, sairaalahoito