Muovin ja metallin liittäminen : hammastekniikassa käytettävien menetelmien testaaminen
Heikura, Marika; Kuosmanen, Pauliina; Mettälä, Janne (2015)
Heikura, Marika
Kuosmanen, Pauliina
Mettälä, Janne
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102215637
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102215637
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kobolttikromin ja akryylin liitoksen kestävyyttä käyttäen erilaisia pintakäsittelymenetelmiä ja -aineita. Hammaslääkäri Kari Luotio otti yhteyttä Metropolian hammastekniikan koulutusohjelmaan keväällä 2014. Hän ehdotti opinnäytetyön aihetta ja tarjosi yhdeksi tutkittavaksi pintakäsittelyaineeksi yhdistelmämuovia. Hammasprotetiikassa kobolttikromin ja akryylimuovin yhdistäminen on yleinen työvaihe. Näiden kahden erilaisen materiaalin yhdistäminen tuottaa kuitenkin ongelmia. Suun olosuhteissa lämpötilamuutokset ja saumaan pääsevä kosteus heikentävät materiaalien välistä liitosta. Syljen mukana kulkeutuva ruoka ja juoma aiheuttavat myös värjäytymiä. Yleisesti käytetty menetelmä retention aikaansaamiseksi on metallin hiekkapuhaltaminen ennen akrylointia. Pelkkä mekaaninen retentio ei kuitenkaan riitä, vaan materiaalien välille kaivataan myös kemiallista sidosta, jollaisen saavuttamiseksi markkinoilla onkin erilaisia sidosaineita. Testikappaleisiin käytettiin valmiita kobolttikromipellettejä, jotka kaikki hiekkapuhallettiin toisesta päästään. Hiekkapuhallettu pinta käsiteltiin jollakin testattavista pintakäsittelyaineista ja kaadettiin päälle kylmäakryyli, joka kovetettiin painekattilassa. Vertailuryhmänä käytettiin pelkästään hiekkapuhallettuja ja akryloituja kappaleita. Kylmäakryylina käytettiin Meliodentin akryylia. Käytetyt pintakäsittelyaineet ja -menetelmät olivat GC Metal Primer II, Rocatec, Rocatec Sinfonyn opaakilla päällystettynä sekä Danwille StarFill 2B yhdistelmämuovi, jonka alla käytettiin 3M ESPE Scotchbond -yhdistelmämuoviprimeria. Lisäksi jokaisesta testiryhmästä yksi kappale asetettiin vesiastiaan, johon lisättiin parin vuorokauden välein kuumaa vettä lämpötilan vaihtelun ikaansaamiseksi. Koekappaleet katkaistiin Metropolia AMK:n tekniikan ja liikenteen yksikössä vetolaitetta käyttäen. Katkaistujen kappaleiden liitospintoja tarkasteltiin pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM). Testituloksissa selkeästi orkeimmalle ylsi GC Metal Primer II. Muilla testatuilla menetelmillä ei keskenään ollut silmiinpistäviä eroja. Huomiota herättää se, etteivät Rocatecin ja yhdistelmämuovin tulokset ole juurikaan parempia, kuin pelkällä hiekkapuhalluksella saavutetut. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että metalliprimer oli tehokkain ja lisäksi helppo ja nopea tapa vahvistaa kobolttikromin ja proteesiakryylin välistä liitosta.